Minkälainen matkailija olen? Onko minulla hyvä suuntavaisto? Tykkäänkö enemmän kaupunki- vai rantalomista? Tällaisia asioita olen viime päivät pyöritellyt mielessäni ja valmistautunut Unelmatrippi-blogin Jennin heittämään haasteeseen. Aluksi tuntui vaikealta keksiä kymmentä erilaista faktaa, mutta lopulta ne löytyivät aika helposti.
1. Olen kaikkiruokainen matkailija
Minulta on joskus kysytty mitä blogini esittelytekstissäkin esiintyvä ”kaikkiruokainen matkailija” tarkoittaa. Jos puhuttaisiin ruoasta se tarkoittaisi sitä, että syön kaikkea enkä nyrpistä nenääni millekään mitä lautaselta löytyy. Matkojen suhteen on samoin. Voin matkustaa mihin maahan tahansa, toki sotaa käyvät maat täytyy jättää tämän ulkopuolelle, niin hullu minäkään en ole. Mikään maa ei ole niin vähäpätöinen, ettei siihen kannattaisi tutustua. Pidän niin kaupunkilomista kuin rantalomistakin. Välillä kaipaan seikkailua ja silloin suuntaan vuorivaelluksille. Voin lähteä valmismatkalle, jos kaipaan helppoa vaihtoehtoa enkä jaksa itse suunnitella. Toinen ääripää on se, että hoidan kaikki matkajärjestelyt ja suunnitelmat alusta loppuun itse. Useimmiten matkustan yhdessä jonkun kanssa, mutta jos matkakaveria ei löydy, voin lähteä reissuun yksinkin. Maailma on täynnä erilaisia sääntöjä ja rajoituksia. En halua asettaa raja-aitoja rakkaalle harrastukselle.
2. Olin ensimmäisen kerran lentokoneessa 19-vuotiaana
Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli Tukholman risteily. Teini-ikäisenä pääsin Brightoniin kielikurssille, jonne matkustimme bussilla. Se oli aikamoinen seikkailu, varsinkin kun käytössämme ollut bussi hajosi ja jouduimme pimeässä aamuyön tunteina odottamaan uutta. Loppujen lopuksi taisimme matkustaa kolmella eri bussilla. Lentokoneeseen pääsin vasta kahdenkympin kynnyksellä, kun lähdin parhaan ystäväni kanssa Ibizalle juhlistamaan opiskelujen päättymistä. Siihen aikaan sai lentokoneessa vielä polttaa tupakkaa ja muistan, että koneen takaosa oli aikamoisen savun peitossa. Viikon jaksoimme Ibizan yössä bailata ja kun poikaystäväni tuli sinne toiseksi viikoksi taisimme olla aika tylsää seuraa, kun yöelämä ei enää kiinnostanut.
3. En ole koskaan yöpynyt hostellissa
Olen yöpynyt matkoillani teltoissa, kämäisissä vaellusmajoissa, halvoissa hotelleissa sekä myös viiden tähden hotelleissa. Hostelleissa en koskaan. Aikoinaan niillä oli minusta huono maine enkä sen takia viitsinyt edes vilkaista minkälaisia hostelleja olisi ollut tarjolla. Nykyisin hostelleiden maine on parantunut ja osaa niistä voisi kutsua vaikka hotelleiksi. Siitä huolimatta en ole niitä koskaan katsonut sillä silmällä. Ehkä pitäisi joskus kokeilla.
4. Minulla on huono suuntavaisto
Moni matkabloggaaja on maininnut suuntavaiston tässä haasteessa. Osalla se on hyvä ja osalla heikompi, kuten minulla. Ihailen tyyppejä, joille annetaan kartta käteen, he vilkaisevat sitä ja osaavat heti hahmottaa ympäristön. Minun pitää tutkia sitä aika pitkään, pyöritellä ja senkin jälkeen saatan olla ihan hakoteillä. Kuten saatatte arvata suunnistus ei ollut koulussa lempilajini. Muistan tapauksen, kun parini kanssa eksyimme koulun liikuntatunnilla ja myöhästyimme seuraavalta tunnilta. Jos haluatte jännitystä metsäretkille, ottakaa minut kartanlukijaksi, niin saatetaan päätyä ihan minne vaan.
5. Kaapista ei löydy luurankoja vaan matkalehtiä
Olen tilannut useamman vuoden Mondoa sekä Matkaopas -lehteä. Kaapista löytyy jo aika hyvä kokoelma vanhoja numeroita. Pari vuotta sitten siivoilin kaappia ja tein tilaa uusille lehdille. Annoin vanhoja numeroita, joita en ajatellut enää tarvitsevani, naapurille, joka on myös innokas matkailija. Joskus innostun selailemaan vanhoja numeroita ja lukemaan matkakuvauksia. Silloin kun vielä pääsi helpommin reissun, etsin uusista kohteista tietoa arkistoni kätköistä.
6. En osaa nukkua lentokoneessa
Pitkät lennot tietävät valvomista. Olen todella huono nukkumaan lentokoneessa. Saatan hetkeksi torkahtaa, mutta monen tunnin unista saa vain haaveilla. Kun muut ovat unten mailla, katselen elokuvia, kuuntelen musiikkia tai luen kirjaa. Parhaimmat unet olen saanut Hong Kong – Sydney välillä, kun koneessa oli väljää ja sain kokonaisen penkkirivin itselleni. Siellä pötköttelin muutaman tunnin ja kun heräsin ihmettelin miksi illalla tarjoillaan munakasta. Hetken kuluttua tajusin, että minulla oli mennyt vuorokaudenajat sekaisin ja olikin aamu eikä ilta.
7. Matkaopas reissuun mukaan
Kun etsin matkakohteista tietoa, luen paljon matkablogeja ja selailen myös paperisia matkaoppaita. Usein matkaoppaat jäävät kuitenkin hyllyn päälle pölyttymään ja muistan ne vasta pakatessa. Kohdeoppaan otan reissuun mukaan ja sitä on usein kiva lueskella lennolla ja etsiä viime hetken tärppejä. Matkalla saatan katsella sitä vielä iltaisin. Jos netti on käytössä myös sieltä tulee etsittyä ajankohtaisempaa tietoa.
8. Road tripit ovat nousseet suosikeiksi
Parin viime vuoden aikana olemme kierrelleet Kaliforniaa sekä Australiassa Sydneyn ympäristöä autolla ja road tripit ovat alkaneet kiinnostamaan enemmänkin. Niitä on ollut kiva suunnitella ja ainoastaan on harmittanut, ettei aikaa ole ollut enempää käytettävissä. Auton vuokraaminen jännitti aluksi, koska olin lukenut netistä tietysti kaikki mahdolliset kauhukertomukseet mikä voi mennä pieleen. Kaliforniassa kaikki sujui todella hyvin ja into vaan kasvoi. Sydneyssa mietitytti vasemmanpuoleinen liikenne, mutta alkujännityksen jälkeen sekin sujui. Tai pitäisikö sanoa miehellä sujui, koska hän hoiti ajamisen. Autoilu kiinnostaisi myös Euroopassa, jossa riittäisi paljon mielenkiintoisia kohteita sekä kauniita maisemateitä. Kunhan koronatilanne helpottaa, voisi ottaa suunnittelupöydälle Euroopan road tripin.
9. Rakastan kattoterasseja ja maisemaristeilyjä
Kaupunkilomilla tarkistan yleensä ensimmäisenä minkälaisia kattoterasseja kohteessa on tarjolla. Minua ei niinkään kiinnosta hienot ravintolat, mutta kattoterasseille ja niiltä avautuville näköaloille sytyn helposti. Mikäpä sen mukavampaa kuin tilata tiskilta hyvä drinkki tai lasi kuohuvaa ja nauttia siitä auringonlaskua katsellessa. Jordanian Aqabassa ihastuimme Double Tree Hiltonin kattoterassiin ja kävimme siellä peräti kahtena iltana ihailemassa auringonlaskua.
Jos kohteessa on mahdollista päästä joki- tai maisemaristeilylle, ne ovat myös omia suosikkeja. Viimeksi teimme pienen risteilyn Sydneyn edustalla. Mereltä käsin oli kiva katsella kaupungin silhuettia sekä seurata paikallista purjehduskisaa. Lontoossa risteilimme Greenwichiin, joka oli myös kiva tapa matkustaa toiseen kaupunginosaan sekä katsella Lontoon maamerkkejä joelta käsin.
10. Laitan rahaa mieluummin matkoihin ja elämyksiin kuin tavaraan
Panostan mielummin matkoihin ja elämyksiin kuin uusiin verhoihin tai sohvatyynyihin. Turhaa tavaraa kertyy nurkkiin muutenkin, joten mietin kaksi kertaa ennen kuin ostan mitään. Matkoilla en sen sijaan säästele vaan panostan elämyksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi vuoristolento Mount Everestille, helikopterilento Grand Canyonille sekä purjehdusretki Havaijilla. Eivätkä kaikki elämykset välttämättä ole edes kalliita. Joskus se voi olla muutaman euron bussimatka naapurikylään.
10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste
Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:
- Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
- Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
- Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
- Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
24.1.2021 at 15:40Heh, mun ikäiselle tuo lentokoneessa tupakoiminen kuulostaa suorastaan aivan älyttömältä asialta. Muistan lukeneeni Reissu-Janin ensimmäisestä ulkomaanmatkasta, niin hänkin kirjoitti, että koneessa tosiaan tupakoitiin! Nykyään se ei taida olla missään päin maailmaa mahdollista. Olisi tosiaan kiva, jos koneessa pystyisi nukkumaan, menisi lennot huomattavasti mukavammin. Itse en Business-luokan ulkopuolella saa nukuttua lainkaan, en vaikka olisi koko rivi itsellä.
Merja / Merjan matkassa
26.1.2021 at 16:49Kiitos Mikko! Tupakointi lentokoneessa kuulostaa nyt ihan älyttömältä, mutta 80-luvun loppupuolella se oli ihan normaalia. Tuntuu, että tupakointi oli muutenkin silloin yleisempää kuin nyt tai sitten lähipiirissäni ei vaan nykyisin ole enää polttelijoita. En ole koskaan lentänyt kaukolentoa busineksessa mutta se olisi haaveena. Ehkä siellä saisi nukuttua kunnolla, kun pääsisi vaaka-asentoon.
Jenni / Unelmatrippi
24.1.2021 at 15:57Minäkin olen melko kaikkiruokainen matkailuja: oikeastaan kaikki kohteet kiinnostavat. All inclusive -reissuista en tosin usko koskaan innostuvani niin paljon, että lähtisin sellaiselle, mutta eipä sitä voi varmuudella tietää, mitä ajattelen asiasta joskus 20 vuoden päästä. Toistaiseksi olen tykännyt järkätä kaiken itse ja varsinkin etsiä ravintolat ihan itse enkä syödä vain hotellilla. Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan. 🙂
Minullekin tuli vuosikausia sekä Mondo että Matkaopas (nykyään vain Mondo), ja vanhoja lehtiä on varastossa ja kaapissa isot kasat. Olen miettinyt, että niistä täytyisi luopua, koska en käytännössä koskaan selaile niitä. Ne ovat siis säilössä aivan turhaan viemässä tilaa. Vielä en ole kuitenkaan alkanut siivoushommiin.
Olen monesti miettinyt, että hostellin ja hotellin raja on (ainakin nykyään) erittäin häilyvä. Olen lukemattomia kertoja ollut hostellissa, joka on ollut aivan samanlainen kuin jotkut hotellit, joissa olen ollut – ja päinvastoin. Kokemuksesta siis tiedän, että kumpi tahansa voi olla loistava tai huono. Dormeissa en kuitenkaan yövy, vaikka hostelleja käytänkin, koska minulla on ihan tarpeeksi vaikeuksia nukahtaa jo ilman ympärillä pyöriviä vieraita ihmisiä. 😀
Tätä postausta oli kiva lukea. Mukavaa, että lähdit mukaan haasteeseen! 🙂
Merja / Merjan matkassa
26.1.2021 at 16:55Kiitos Jenni kommentista sekä haasteeseen kutsumisesta 🙂 AI-reissussa olen ollut muutaman kerran ja se toimii kohteessa, jossa esimerkiksi hotellista on pidempi matka ravintoloihin. Venezuelassa en muuta edes miettinyt, koska siellä iltaisin liikkuminen oli muutenkin arveluttavaa. Ruokiin alkoi jossain vaiheessa kyllästymään, vaikka yrittikin joka ilta syödä vähän jotain erilaista. Se on totta, että kivempi kun pääsee itse valitsemaan ruokapaikan.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
24.1.2021 at 16:16Näitä ihmisten triviaalifaktoja on kyllä hauska lukea! Ja tietenkin vertailla itseään matkailijana: mitä samaa ja mitä erilaista on. Yritän saada oman listanikin julkaistua lähiaikoina.
Merja / Merjan matkassa
26.1.2021 at 16:56Kiitos Heli! Jään odottelemaan sinun listaasi 🙂
Maapalloilija
24.1.2021 at 17:05Hauska haaste osallistuin itsekin. Paljon on matkabloggaajilla samankaltaisuuksia. Hienoa siis, että hengenheimolaisia löytyy 🙂
Merja / Merjan matkassa
26.1.2021 at 16:58Kiitos kommentista! Tässä porukassa on paljon hengenheimolaisia 🙂 Näitä on tosiaan kiva lueskella.
Pirkko / Meriharakka
24.1.2021 at 19:08Matkalehtiä ei enää löydy hyllyistä ja roadtripit eivät ole suosikkejani.
Lentokoneessa nukkuminen on yhden koetun keuhkoveritulpan jälkeen vähentynyt – tai ainakin päädyn tekemään sitä muutaman tunnin pätkissä, kun yritän muistaa myös jaloitella aina välillä.
Merja / Merjan matkassa
26.1.2021 at 17:11Kiitos Pirkko! Keuhkoveritulpan jälkeen varmasti onkin varovaisempi. Jaloittelua pitkillä lennoilla pitäisi harrastaa muutenkin enemmän. Myönnän olevani siinä hieman laiska eikä tule muuten jaloiteltua kuin vessakäyntien yhteydessä.
Mari / Kodinvaihtaja
24.1.2021 at 21:59Olen myös kaikkiruokainen matkailija. En oikeasti osaa sanoa mikä maa ei kiinnostaisi. Ja siksi halpalennot ovat olleet upea juttu – toki nyt ehkä historiaa. Suuntavaistoni on myös surkea, mutta hei näinkin pärjää – hyvä me!!!
Merja / Merjan matkassa
27.1.2021 at 16:48Kiitos Mari! Huonolla suuntavaistolla pärjää myös 🙂 Ainakin kotiin on joka kerta löydetty.
Anna | Muuttolintu
25.1.2021 at 01:12Kiva tietää, etten ole ainoa, joka ei pysty nukkumaan koneessa. Nimittäin lentokoneessa se on monesti tuntunut siltä, kun yölennolla katson ympärilleni. Olen myös aika kaikkiruokainen matkailija ja rakastan road trippejä. Huonoon suuntavaistoon samaistun myös. Uskallan väittää, ettet ole kauheasti mitään menettänyt, vaikka et ole hostellissa yöpynyt 🙂
Merja / Merjan matkassa
27.1.2021 at 16:51Kiitos Anna! Pitkällä yölennolla harmittaa joskus, kun ei saa nukuttua. Minulla on sama tunne kuin sinulla, että kaikki muut nukkuvat ympärillä. Kellokin yleensä matelee silloin. Yleensä kun hotelliin pääsee on sekava ja huono olo väsymyksen takia. Parasta jos kohteessa on illalla ja saa mennä suoraan nukkumaan. Australiassa olimme vuosi sitten aikaisin aamulla eikä huonettakaan saanut heti, joten piti mennä ulos kävelylle, että pysyi hereillä.
Anne / Elämää Nomadina
25.1.2021 at 20:30Tämä haaste on kyllä mainio! Melko kaikkiruokaiseksi matkustajaksi tunnustaudun minäkin, ja aika lailla kaikki majoitusmuodot käy teltasta ja vuoristomajasta hotelleihin – tässä varmaan auttaa sekin että on hyvä nukkumaan missä vain, jopa siellä lentokoneessa ja bussissa. Hostelleita ollaan käytetty melko paljon, mutta vain hyvin harvakseltaan dormeja, sillä edes jonkinlainen oma rauha on kuitenkin tärkeää. Ai niin ja Euroopan roadtripille lämmin suositus! Reittivaihtoehtoja on ihan loputtomasti, ja autolla pääsee tutustumaan ihaniin pienin kyliin ja myös luontokohteisiin, jotka julkisilla kulkiessa jäisi helposti käymättä.
Merja / Merjan matkassa
1.2.2021 at 16:32Kiitos Anne! Euroopan road trip kutkuttelee kovasti. Hienoja reittejä sekä paljon vaihtoehtoja minne mennä. Yhdessä kesässä ei joka paikkaan edes ennätä, minne haluaa. Vielä kun saisi siipan suostuteltua mukaan 🙂
Reissu-Jani
25.1.2021 at 20:53Aikalailla samanlaisia mieltymyksiä on itselläni. Muistan myös hyvin kun koneessa vedettiin röökiä ja oikeasti se kone oli puolillaan savua. En osaa myöskään nukkua economy luokassa – business luokassa se onnistuu paremmin, mutta ne matkat ovat harvassa. Tykkään itse liikkua isoissa kaupungeissakin jalan, koska tällöin hahmotan parhaiten missä on mikäkin paikka, ja suuntavaisto pysyy kohdillaan.
Merja / Merjan matkassa
1.2.2021 at 16:34Kiitos Jani! Turreluokassa nukkuminen on ihan toivotonta pitkillä lennoilla. Ollaan muutaman kerran otettu exit-paikat, joissa jalkatilaa mukavasti, mutta nukkuminen on ollut yhtä huonoa kuin tavallisilla penkeillä. Edellisestä lennosta alkaa olla kohta vuosi, joten eihän tässä meinaa enää muistaa minkälaista se oli 🙂
Aron / Ja sitten matkaan...
27.1.2021 at 08:25Tämähän olisi voinut melkein olla minun listani. Tosin olen majoittunut kerran hostellissa. Silloinkin kyseessä oli privaattihuone, jossa oli jopa oma kylpyhuone. Eli eipähän se pajoa eronnut hotellista. Oli hauska huomata, etten ole ainoa, joka vielä liikkuu maailmalla matkaopaskirjan kanssa.
Merja / Merjan matkassa
1.2.2021 at 16:36Kiitos Aron! Great minds thinks alike 🙂 Paperinen matkaopas pitää olla mukana, kun ei netin toimivuudesta aina tiedä.
Eveliina | Korkkarit rinkassa
27.1.2021 at 19:59Jjee, nämä postaukset ovat ihan huippuja! Löysin paljon samaa, esimerkiksi huono suuntavaisto (en osaa edes oikeaa tai vasenta) ja tavaran sijaan elämyksiin panostaminen. En tosin ihan samaistunut lentokoneessa nukkumiseen, näin alle 160-senttisenä hyvillä unenlahjoilla nukahdan kiitoradalla herään usein sopivasti perillä. Lisäksi en nykyisin säästäisi edes matkalehtiä, ihailen tyhjiä kaappeja niin kovin. Hostelleita en vierasta. Siinä meissä on kyllä samaa, että matka kuin matka – mistään tuskin kieltäytyisin! 😀
Merja / Merjan matkassa
4.2.2021 at 16:25Kiitos Eveliina! Voi sinua onnellista, kun osaat nukkua lentokoneessa. Haaveilen, että pääsisi matkustamaan kaukolennot joskus businessluokassa. Ehkäpä siellä uni tulisi paremmin käpälään 🙂
Sari / matkalla lähelle tai kauas
28.1.2021 at 20:07Tässä oli melko monta samaa juttua kuin minulla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Muistan kun lentokoneessa sai tupakoida. Oli kyllä melkoinen käry vaikka osastot oli eroteltu. Tää on nukkunut hostellissa. Varasin huoneen yhdelle ollessani soolomatkalla. Hostelli oli melkoisen upea ja tyylikäs. Lakanat piti itse laittaa sänkyyn. Huone oli näköalalla Köpiksessä. Menisin toistekin. Mutta en ryhmä huoneeseen.
Merja / Merjan matkassa
4.2.2021 at 16:26Kiitos Sari! Aika moni on kommentoinut hostelliasiaa, että oma huone on jees, mutta ryhmähuoneisiin ei enää. Minäkin voisin joskus kokeilla omaa huonetta. Olen jo liian vanha ja mukavuudenhaluinen yhteisiin makuusaleihin 🙂
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
29.1.2021 at 21:01Voin niin yhtyä tuohon suuntavammaisuuteen. Ihan mieluusti matkustan yksinkin, mutta se suurin ongelma on suunnistaminen. Jos edes oppisi viikossa palaamaan hotellille eksymättä 🙂
Ihania kokemuksia sulla. Jäi mieleen tuo helikopterilento Grand Canyonin yllä. Varmaan ihan mahtikokemus. Tosin tuo potkurikone Nepalilla panisi kyllä vähän nikottelemaan.
Merja / Merjan matkassa
4.2.2021 at 16:28Kiitos Annemaria! Helikopterilento Grand Canyonille oli ihana. Laskeuduimme kanjonin pohjalle ja nautimme lasilliset kuohuvaa. Nepalin sisäisistä lennoistakin selvisi hengissä 🙂
Sini matkakuumeessa
30.1.2021 at 10:36Roadtripit on parhautta: siinä näkee maata ja tavallisten ihmisten elämää niin eri tavalla. 💞
Merja / Merjan matkassa
8.2.2021 at 16:52Kiitos Sini! Olen täysin samaa mieltä 🙂
Martta / Martan matkassa
30.1.2021 at 13:35Ihana Merja ❤️ Täällä toinen vailla suuntavaistoa…
Merja / Merjan matkassa
8.2.2021 at 16:53Hihi, ihanaa että on sielunkumppani siellä toisella puolella <3
Asko Leppilampi
30.1.2021 at 15:12Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Monta samaa kohtaa löytyy omista matkakokemuksistani. Ehkäpä tuon haasteen voisi joskus tehdäkin.
Merja / Merjan matkassa
8.2.2021 at 16:54Kiitos Asko! Tee ihmeessä, näitä on kiva lukea 🙂
Aila ja Juha
30.1.2021 at 16:12Kiitos, olipa mielenkiintoista lukea sinusta. Olet todella monipuolinen matkustaja, ainakin jos vertaa omiin kokemuksiini. Enpä ole juuri Euroopan ulkopuolella käynyt, vain kerran New Yorkissa ja Washingtonissa ja kerran Keniassa. Varsinkin Amerikkaan olisi upeaa päästä uudelleenkin, mutta nyt road trippimme ovat juuttuneet Eurooppaan. Terävä suuntavaistoni on viime vuosina muutaman kerran pettänyt, joten kiitollisena näen nyt, miten ihana juttu se matkoillamme on ollut. Vuosien Mondot pinoutuvat meidänkin kaappeihin, on hyvä lehti. Ja vaikka kaikki muut lehdet kierrätän nopeasti eteenpäin, Mondot ja Espanjaan liittyvät Olé-lehdet kasautuvat hyllyilleni.
Merja / Merjan matkassa
8.2.2021 at 16:56Kiitos kommentista! Minäkin haluaisin päästä uudestaan Amerikkaan. Siellä olisi vaikka mitä kivaa nähtävää. Luonnonpuistoihin emme viimeksi ehtineet ollenkaan ja ne ovat seuraavalla reissulla listalla. Olé-lehdestä olen kuullut mutta en ole tainnut sitä koskaan lukea. Minkälainen lehti se on?
Mirka Hannele / Reason for Season
30.1.2021 at 22:50Pystyn samaistumaan moniin kohtiin. Taidanpa siis itsekin olla hyvin kaikkiruokainen, mitä reissaamiseen tulee. Tämä korona on vaan vahvistanut sitä — tässä vaiheessa olisin valmis lähes mihin tahansa reissuun :D. Minäkin rakastan maisemia ja kattobaareja. Ja olen Lontoossa olen tehnyt tuon vastaavan jokiristeilyn. On kiva nähdä paikkoja välillä vähän erilaisesta perspektiivistä. Toivottavasti pian päästään taas reissaamaan — vaikka sitten sinne naapurikylään, jos ei pidemmälle :D.
Merja / Merjan matkassa
8.2.2021 at 16:58Kiitos Mirka! Matkakuume on kova ja tosiaan minäkin voisin lähteä ihan minne tahansa. Ellei vielä kesälläkään pääse ulkomaille, täytyy sitten jatkaa kotimaan kohteiden koluamista. Länsi-Suomessa en ole käynyt pitkään aikaan, joten siellä voisi roadtrippailla ja kansallis-/luontopuistoja kierrellä. Toivon kuitenkin, että pääsisi edes Tallinnaan 🙂