Uusi vuosi Sri Lankassa

Kahden Mirissassa vietetyn päivän jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Oli uudenvuoden aatto ja hotellista lähtiessä oli epävarma olo, mikä meitä odottaisi seuraavassa hotellissa. Olimme saaneet edellisiltana oudon puhelun, jonka mukaan meille varatun huoneen kylppärissä olisi jotain vikaa, ja annettiin ymmärtää ettemme voisi tulla koko hotelliin. Lopulta meille ilmoitettiin kuitenkin, että kaikki olisi kunnossa ja voisimme tulla.

Otimme tuktukin hotellille Dalawella Beachille, mikä sijaitsee lähellä Unawatunaa. Matkalla näimme keppikalastajia, jotka istuvat meren pohjaan upotettujen paalujen päällä, ja siitä käsin kalastavat vavalla tai siimalla. Paalun päällä kalastamisessa on muutamia etuja kuten näkee paremmin kalojen liikkeet, ei tarvitse venettä ja matalassa vedessä voi kalastaa ilman, että jaloilla tulee sotkettua pohjaa. Tsunamin mukana monet kalastuspaalut hävisivät, ja nykyaikaiset kalastusmenetelmät ovat muutenkin paljon tehokkaampia. Nykyisin monet rannikon keppikalastajista vain poseeraavat turisteille korvausta vastaan.

Vihdoin pääsimme Sayura Beach -hotellille. Vastaanotossa oli kaksi henkilöä (mies ja nainen), ja tunnelma oli jotenkin jäykkä. Mietimme oliko kyseinen mies ollut juuri se, joka soitti meille edellisiltana. Yritimme maksaa huonetta kortilla, mutta korttilaite ei suostunut yhteistyöhön. Respassa ollut nainen ehdotti, että hankkisimme summan käteisenä. Lopulta päädyttiin siihen, että yritetään korttilaitetta uudestaan seuraavana päivänä.

Pienen odottelun jälkeen meidät vietiin huoneeseen, ja se oli onneksi juuri sellainen kuin oli varattu. Huh! Tärkeintä oli merinäköala omalta parvekkeelta. Kukaan ei hiiskunut sanallakaan mistään kylpyhuoneessa olevasta ongelmasta, joten se jäi ikuiseksi arvoitukseksi mikä edellisillan puhelinsoiton tarkoitus oli ollut.

Hotellin edustalla olevalla rannalla oli isoja merikilpikonnia. Kävimme katsomassa niiden uiskentelua, ja sitten suuntasimme rantabaariin lounaalle. Sen jälkeen uimaan ja hetki rannalla ennen uudenvuoden juhliin valmistautumista.

Uudenvuoden juhlat rannalla

Mies oli nähnyt somessa mainoksen uudenvuodenjuhlista Cormarant rantaklubilla. Liput illan juhliin maksoivat 16 500 rupiaa kahdelta eli noin 43 €. Hintaan sisältyi yksi pullo väkevää alkoholia valinnan mukaan joko gin, rommi tai vodka ja limpparia sekä illan ohjelma. Ruoista piti maksaa erikseen.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, ja siellä oli aluksi vain kourallinen ihmisiä. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulla lisää, mutta missään vaiheessa rantaklubi ei ollut täynnä. Luulimme hintaan sisältyvän pullon olevan joku pieni, josta saadaan parit drinkit tehtyä, mutta sieltähän tulikin iso pullo giniä. Tuijotimme sitä hetken ihmeissämme, että kahdestaanko meidän pitäisi tämä tuhota. Tarjoilija naureskeli ilmeillemme ja kertoi, että voimme viedä loput mukanamme.

Tilasimme pientä syötävää, ja kuuntelimme livemusiikkia. Myöhemmin tuli pyörähdettyä myös tanssilattialla.

Kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, keräännyimme yhdessä muiden kanssa rannan luona olevan aidan luokse katsomaan ilotulituksia. Rantaklubilta laitettiin raketteja matkaan, ja niin tekivät myös naapuribaarit. Taivas loisti hetken värivaloissa.

Melko pian vuoden vaihtumisen jälkeen päätimme ottaa tuktukin hotellille. Saimme sen onneksi melko helposti, mutta kyyti maksoi pikkuisen enemmän kuin tullessa.

Vuoden ensimmäinen päivä vietettiin suurimmaksi osaksi rannalla. Monet lähiravintolat olivat kiinni uudenvuoden päivän takia, mutta hotellin lähellä oleva Octopus oli auki. Kävimme siellä syömässä illalla. Kanacurry ei ollut kovin erikoista, mutta sillä sai nälkää siirrettyä.

Seuraavana aamuna huoneen ilmastointi lakkasi toimimasta. Pari miestä kävi sitä katsomassa, mutta he eivät osanneet tehdä sille mitään. Myöhemmin tulisi kuulemma joku muu katsomaan, joka ymmärtäisi laitteen päälle enemmän. Eipä sitä kaveria koskaan nähnyt, mutta ilmastointi alkoikin toimia ihan itsestään.

Päiväretki Galleen

Yritimme jälleen maksaa huoneen vastaanotossa, mutta korttilaite ei edelleenkään toiminut. Ihmettelimme ääneen miksei sitä voinut korjata, koska vika oli selkeästi laitteessa (tai yhteyksissä). Meillä kortit toimivat kaikkialla muualla. Respan nainen vain kohautteli hartioitaan. Ei kai siinä sitten auttanut muu kuin käydä nostamassa käteistä automaatilta. Ennen sitä päätimme käydä pyörähtämässä Gallessa, jonne oli matkaa noin 8 kilometriä.

Otimme tuktukin suoraan Gallen vanhaankaupunkiin. Sen tunnetuin nähtävyys on historiallinen Galle Fort, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Linnoitus rakennettiin alun perin portugalilaisten toimesta 1500-luvulla, mutta nykyinen ilme on pääosin hollantilaisten 1600-luvulla rakentama. Nykyisin linnoituksen sisällä on kapeita mukulakivikatuja, siirtomaa-ajan rakennuksia, pieniä putiikkeja, taidegallerioita, ja kahviloita.

Päivä oli pilvinen, mutta ilmankosteus oli niin suuri, että hiki valui silti selkää pitkin. Kiersimme linnoitusta ristiin rastiin, ja kun kaikki oleellinen oli nähty, kävimme ottamassa kylmät juomat. Mietimme samalla mitäs seuraavaksi tehtäisiin. Koska lounasaika alkoi olla käsillä, päätimme ottaa tuktukin Unawatunaan, ja syödä siellä.

Syötiin rantabaarissa kanashawarmat. Oli tulista, mutta hyvää. Ruoan jälkeen kierreltiin kauppoja, ja tehtiin pieniä ostoksia.

Kun pääsimme takaisin hotellille, ajateltiin mennä vielä rannalle, mutta sadekuuro esti suunnitelmat. Illalla mentiin naapurissa olevaan Wiyajaan syömään. Käytiin siellä pari päivää aikaisemmin lounaalla, ja paikkaa voi kyllä kehua. Hyvät ruoat ja nopea tarjoilu, vaikka ravintola tuntui olevan aina täynnä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Bentotan rannikkokaupunkiin. Se olikin viimeinen kohteemme Sri Lankassa ennen lentoa takaisin kotiin.