Oahu, toivottavasti kohtaamme vielä

Kun ensimmäisenä päivänä Havaijilla kiertelimme Pearl Harborissa, maistui toisena päivänä jo rantaelämä. Suuntasimme heti aamusta hotellilta kohti kuuluisaa Waikiki Beachin rantaa. Matkaa oli onneksi vain muutama sata metriä. Rannalla oli jo heti aamusta väkeä kuin pipoa ja saimme hetken odotella, että reippaanoloinen surffarinainen ennätti antamaan meille aurinkovarjon ja tuolit. Ilmaisia ne eivät tietenkään olleet (se mihin en ihastunut Havaijilla oli hintataso) vaan neljän tunnin vuokrasta piti pulittaa 35 dollaria (noin 30 €). Aurinko lymyili pilvien takana, mutta siitäkin huolimatta ilma tuntui tukahduttavan kuumalta. Kun aurinko vihdoin astui kunnolla esiin, oli pakko syöksyä Tyynenmeren aaltoihin vilvoittelemaan.

Waikiki Beach on surffareiden paratiisi. Aallot ovat pitkiä ja matalia ja siellä on helppo opetella surffauksen saloja. Surffilautoja on vuokrattavana monessa eri pisteessä. Hinta oli 20 dollaria ensimmäiseltä tunnilta ja 10 dollaria sitä seuraavilta. Päivävuokra laudalle oli 70 dollaria. Ellet olet vielä konkari surffaaja, ei hätää, opetusta on saatavilla joko ryhmässä tai yksityisesti. Lähes joka toinen käveli rannalla surffilautaa kantaen. Näkyipä joukossa niitäkin, jotka halusivat vain poseerata kameralle laudan kanssa ja sen jälkeen marssivat takaisin aurinkovarjon alle. Surffareita oli hauska katsella. Osa ratsasti hienosti aaltojen päällä ja osa vasta testaili aaltojen nappaamista. Katse kiinnittyi melko pian pariskuntaan, jotka menivät samalla laudalla. Mies nosti naisen olkapäilleen aallon harjalla ja sitten menoksi. Se oli hieno näky.

Rantapäivän jälkeen maistuivat Hula Dogit. Ne olivat niin hyviä, että kävimme reissun aikana toisenkin kerran syömässä samalla kioskilla. Hula Dogit ovat havaijilainen versio hot dogeista. Hula dogiin saa itse valita mieleisensä kastikkeen tulisuuden mukaan sekä troppisen relishin. Makuvaihtoehdot olivat ananas, papaija tai mango. Omaani valitsin ananaksen. Anthony Bourdain oli myös käynyt ohjelmassaan hula dogit nauttimassa tällä samaisella kioskilla ja sitä mainostettiin erilaisilla kylteillä.

Snorklausta Hanauma Bay´lla

Yksi asia mitä halusin Havaijilla tehdä oli snorklaus. Oahun saarelta löytyy hienoja snorklaus- ja sukelluspaikkoja, joten niihin pitäisi päästä.  Kaupungilla kävellessä nappasin kadulla olevasta telineestä mukaan pienen kirjasen, joka oli täynnä mainoksia ja alennuskuponkeja. Sieltä löysin Seabirdtoursin mainoksen snorklausretkestä Hanauma Bay´lle. Koska hinta ei päätä huimannut (n. 15 €/hlö) soitin mainoksessa olevaan numeroon ja varasin meille retken seuraavaksi päiväksi. Hintaan kuului kuljetukset sekä snorklausvälineet.

Hanauma Bay on syntynyt tulivuoren kraaterin luhistumisesta kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Ranta on luonnonsuojelualuetta ja siitä maksetaan vielä erillinen sisäänpääsymaksu 7,50 dollaria (n. 6,50 €). Ennenkuin pääsimme kävelemään alas rantaan piti katsoa noin 10 minuuttia kestävä video. Mukana oli historiaa, joka oli mielenkiintoista mutta suurimmaksi osaksi ohjeita mitä saa tehdä ja mitä ei. Videon jälkeen pääsimme vihdoin kävelemään kohti rantaa. Vaikka olimme hyvissä ajoin paikalla, emme suinkaan olleet ainoat. Ihmisiä oli jo paljon liikkeellä ja vedessä näkyi myös snorklaajien ”meri”. Hanauma Bay´lla vierailee päivittäin 3000 ihmistä ja se on yksi Oahun suosituimmista nähtävyyksistä. Sen kyllä huomasi turistivirrasta.

Rannalla ei myydä mitään, joten sinne pitää ottaa omat eväät mukaan. Vierailukeskuksessa on kioski, josta voi ostaa juotavaa sekä pientä syötävää,  mutta me ohitimme sen nopeasti tullessamme emmekä jaksaneet lähteä enää kiipeämään takaisin ylös. Rannalta vierailukeskukseen piti kiivetä jyrkkä mäki eikä sitä viitsinyt huvikseen kävellä edestakaisin lähes +30 asteen helteessä. Me olimme siis aika huonosti varustautuneet eikä meillä ollut mukana kuin vettä. Snorklauksien välissä olisi maistunut pieni suolainen purtava, mutta sinnittelimme veden voimalla.

Ensimmäisellä snorklausretkellä emme nähneet kuin muutaman kalan ja olin jo todella pettynyt, että tässäkö tämä oli. Huilasimme välillä rannalla ja menimme uudestaan mutta tällä kertaa vähän sivummalle. Sieltähän niitä kaloja alkoi löytymään. Parhaimmillaan tuntui kun olisi kalasopassa uinut. Näimme kaikenkokoisia kaloja, ja myös todella isoja. Hanauma Bayn vesissä asustelee yli 400 eri kalalajia, joten kokoa ja näköä niissä riittää. Hyvällä tuurilla siellä voi nähdä myös merikilpikonnia. Meillä ei niin hyvää tuuria ollut, mutta jälkimmäinen snorklausreissu oli ehdottomasti paras.

Loikoiltiin auringon alla snorklausreissujen jälkeen ja puolen päivän jälkeen kerättiin tavarat kassiin ja lähdettiin etsimään kuljetusta takaisin hotellille. Emme jaksaneet kävellä ylös vierailukeskukseen vaan maksoimme kyydistä reilun dollarin. Jos suunnittelet retkeä Hanauma Bay´lle, se on auki muina päivinä paitsi tiistaisin. Silloin annetaan kalojen ja korallien levätä turistisuman jäljiltä.

Haluatko lisätietoja Hanauma Bay´sta? Klikkaa tästä.

Auringonlaskupurjehdus

Kun päivän vietimme snorklaamassa, lähdimme illalla vielä auringonlaskupurjehdukselle. Olimme varanneet sen edellisenä päivänä rannalta suoraan laivan kipparilta. Tarjontaa riittää ja erilaisia purjehduksia tehdään päivän mittaan useita. Pakettien sisällöt vaihtelevat. Parhaimmillaan pääset nauttimaan hienosta buffetpöydästä auringonlaskua ihaillen. Hinta kipuaa silloin lähemmäksi 100 dollaria. Meidän purjehdus maksoi 30 dollaria ja siihen sisältyi kolme drinkkikuponkia.

Menimme hyvissä ajoin rantaan ja ehdimme läheiseen rantabaariin oluelle ennen veneeseen nousua. Rantabaarissa oli bileet käynnissä. Siellä oli livemusiikkia, ihmiset tanssivat ja jokaikinen pöytä oli täynnä. Ängimme itsemme kuitenkin hetkeksi yhteen pöytään ja siinä istuva mies kertoi meille illan miesesiintyjästä, joka heitti keikkaa kuulemma todella harvoin. Mies oli ilmeisesti joku menneen ajan kuuluisuus. Me emme häntä tunnistaneet, mutta osa porukasta oli todella fiiliksissä.

Viiden maissa pääsimme katamariiniin ja jokainen sai drinkkilippunsa. Veneeseen mahtui noin 40 ihmistä ja se oli tietysti myyty ihan täyteen. Auringonlaskupurjehdukset olivat kaikista suosituimpia. Päiväpurjehduksille olisi mahtunut mukaan ilman varaustakin. Meidän viereemme tuli istumaan iloinen kaveriseurue noin 25-vuotiaita nuoria. He olivat kotoisin Washingtonista ja olivat tulleet Oahulle kesätöihin. He kehuivat kovasti Dolen ananasplantaasia, joka sijaitsee aikalailla Oahun saaren keskikohdassa. Meiltä jäi se väliin, koska emme sitä pitäneet niin kiinnostavana. Nuorten antamien kehujen jälkeen alkoi hieman harmittaa, ettemme sinne menneet. Me sen sijaan suosittelimme heille Hanauma Bay´ta. Nuorilla oli töitä vielä joitakin viikkoja jäljellä ja Hanauma olikin heillä listalla.

Kun lähdimme satamasta meille tarjoiltiin tervetulodrinkki, vodka passionmehulla. Drinkkiaineksia oli veneessä sen verran riittävästi, että sitä tarjoiltiin myöhemmin lisää. Juomaa tuntui riittävän kaikille, vaikka olisi omat kupongit ehtinyt jo tuhlata.  Mikä parasta, me oikeasti purjehdimme emmekä vaan ajelleet koneella. Aikamoista vauhtia mentiinkin aallokossa. Purjehdus kesti 1,5 tuntia. Menimme rannikkoa pitkin Diamond Hillille ja siitä vielä vähän matkaa eteenpäin ennenkuin käännyimme takaisin. Loppumatkan lilluimme hitaasti kohti satamaa, jotta ehdimme nähdä auringonlaskun mereltä käsin.

Auringonlaskupurjehdus sinetöi viimeisen iltamme Oahun saarella. Seuraavana aamuna ehdimme vielä kävellä rannalla ja nauttia aamupalaa jo tutuksi käyneessä aamiaisravintolassa ennen koneen lähtöä kohti San Franciscoa. Oahun saarelle jäi vielä näkemistä. Vaikka se kaukana onkin, en pidä mahdottomana, etteikö sinne voisi vielä joskus palata.

Seuraathan blogia jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.