Marraskuu ei ole ehkä se ihanteellisin aika kiertää kansallispuistoja, mutta koska minulla oli retkeilyt jääneet alkusyksystä väliin, päätin lähteä harmaaseen aamuun. Keitin kahvit termospulloon, pakkasin reppuun lämmintä vaatetta ja eväät. Sen jälkeen auton nokka kohti Tammelaa ja Liesjärven kansallispuistoa.
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1956, ja on näin ollen yksi Suomen vanhimmista kansallispuistoista. Osa alueen vanhimmista metsistä oli suojeltu jo 1920-luvulla, ennen varsinaisen kansallispuiston perustamista.
Liesjärven kansallispuisto on pinta-alaltaan melko kompakti, mutta silti sinne mahtuu yllättävän paljon erilaista luontomaisemaa. Sieltä löytyy muun muassa vanhoja kuusimetsiä, mäntykankaita, pieniä suoalueita ja lähes 50 kilometriä rantaviivaa.

Automatka kesti vajaat kaksi tuntia. Pysähdyin matkan varrella täydentämässä eväsvarastoja. Tarkoituksena oli kävellä Korteniemen perinnetilalta Kyynäränharjulle (n. 4 km). Siihen voisi vielä lisätä Hyypiön kierroksen, mikä on 2,8 kilometrin pituinen rengasreitti. Koska olin aikonut suunnata samana päivänä vielä Torronsuolle, jätin päätöksen Hyypiön kierroksestä myöhemmäksi.
Korteniemen perinnetila
Korteniemen perinnetila ei ole vain lähtöpiste kansallispuistoon, vaan hieno kulttuurihistoriallinen kohde. Tila esittelee 1910-luvun metsänvartijan tilan elämää, ja kesäkaudella siellä tehdään perinteisiä maatilan töitä vanhoin menetelmin.

Laitoin auton parkkiin perinnetilan lähellä olevalle pysäköintialueelle. Juuri ennen sinne saapumista oli alkanut sataa. Odotin hetken autossa, koska en halunnut saman tien kastua. Kun sade muuttui pieneksi tihkuksi, päätin lähteä matkaan. Tiesin tilan olevan jo kiinni tähän aikaan vuodesta, mutta halusin käydä pyörähtämässä sen pihapiirissä. Kaikki näytti aika pysähtyneelle: vanhat rakennukset, kostea maa, puiden paljaat oksat ja ilmassa leijuva märän puun tuoksu.

Kohti Kyynäränharjua
Lähdin matkaan rauhallista tahtia. Reitti oli hyvin merkitty sinisin merkein, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Polku oli peittynyt paikoitellen ruskeisiin lehtiin, ja aamuinen sade oli tehnyt pitkospuut liukkaiksi. Hiljaisuus oli lähes täydellinen; vain satunnainen korpin raakunta tai tuulen liike latvoissa rikkoi äänettömyyden.


Reitti oli todella hiljainen. Matkan varrella näin vain muutaman ihmisen. Erään retkeilijän kanssa jäin vaihtamaan muutaman sanan, ja hän ihmetteli kovasti miten rauhallista siellä oli. Hän käveli koiransa kanssa reitillä usein ja harvoin kuulemma oli noin hiljaista. Itse epäilin ihmisten jääneen mieluummin kodin lämpöön, sää kun ei ollut parhaimmaista päästä.
Matka kohti Kyynäränharjua kulki kuusi- ja mäntymetsän halki. Sammaleen vihreys nousi esiin muuten niin harmaassa maisemassa. Reitin puolivälissä oli muutamia puita polun tukkeena ja niiden yli piti kömpiä.


Juuri ennen Kyynäränharjua metsä alkoi vähitellen avautua järvimaisemaan. Ja sitten yhtäkkiä edessä oli kapea harjuselänne, jonka molemmin puolin oli vettä. Kun siihen asti olin saanut kulkea lähes täydellisessä hiljaisuudessa, Kyynäränharjulle saapuessa muuttui äänimaailmakin nopeasti. Järveltä kantautui puheensorinaa soutuveneistä, rannassa isä ja pieni poika olivat onkimassa, ja läheisen parkkipaikan suunnalta kuului autojen ääniä.


Päätin pitää evästauon, ja etsin järven rannasta ison kiven minkä päälle istahdin. Termarikahvi ja eväät maistuivat niin hyviltä kuin ne ulkoilmassa yleensä maistuvat. Päätin jättää Hyypiön kierroksen väliin ja lähteä paluumatkalle, jotta ehtisin käydä myös Torronsuolla.
Torronsuo – päivän toinen kansallispuisto
Liesjärven kansallispuistosta on noin puolen tunnin ajomatka Torronsuolle. Myönnän, että kun istahdin autoon, tunsin itseni aika väsyneeksi ja olisin halunnut lähteä jo kotiin. Mutta koska Torronsuo oli ollut retkilistallani pitkään ja olin siinä nurkilla, päätin kaikesta huolimatta ajaa sinne.
Torronsuon kansallispuisto on yksi Suomen vaikuttavimmista suoalueista ja samalla Etelä-Suomen syvin keidassuo. Laaja suomaisema tarjoaa aivan erilaisen retkikokemuksen kuin ympäröivät metsäpolut. Siellä pääsee pitkospuita pitkin kulkiessa keskelle ainutlaatuista suomaisemaa.

Torronsuon kansallispuiston parkkipaikka oli aika täynnä, mutta vielä löytyi paikka yhdelle autolle. Päätin kiertää vajaan kahden kilometrin pituisen Kiljamonkierroksen. Oransseja merkkejä seuraten pysyi hyvin polulla.
Vaikka parkkipaikka oli ollut lähes täynnä, ei pitkospuilla ollut ruuhkaa. Koska oli jo iltapäivä muut retkeilijät olivat kierroksensa tehneet, ja osa nautti retkieväistä katoksen alla. Sieltä kiemurteli savu ja tuli herkullinen makkaran tuoksu. Kovin montaa minuuttia ei tarvinnut pitkospuita tarpoa, kun upea oranssin ja vihreän väreissä loistava suo tuli näkyviin. Väsymys kaikkosi samantien ja melkein harmitti, että kello oli jo niin paljon, etten ehtisi kiertää pidempää 8,5 kilometrin reittiä.

Kun oranssit merkit näyttivät oikealle, kävelin vielä jonkun matkaa suoraan pidemmän reitin suuntaan. Suomaisemassa on jotain rauhoittavaa, ja olisin halunnut jatkaa pitkospuita pitkin vielä kauemmaksi.


Käännyin kuitenkin takaisin ja palasin Kiljamonkierrokselle. Reitti oli lopulta aika nopeasti kävelty. Se päättyi takaisin parkkipaikalle. Halusin kuitenkin käydä luontotornissa, joten jouduin kävelemään taas keittokatoksen ohi. Luontotornista oli hienot näköalat, ja niitä ihailin jonkun aikaa virolaisen perheen kanssa.


Tiedän, että kaksi kansallispuistoa saman päivän aikana ei ollut kovin järkevää. Halusin silti ahnehtia molemmat, koska ne sijaitsivat niin lähekkäin enkä lähiaikoina olisi tuonne päin suuntaamassa. Hiukan jäi harmittamaan, että Torronsuolle jäi niin vähän aikaa. Se oli näistä kahdesta oma suosikkini, ja sinne haluan mennä joskus uudestaan.
Ovatko nämä kansallispuistot sinulle tuttuja?





12 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
9.5.2026 at 05:48Hienoja kansallispuistoja ovat molemmat, joissa kummassakin on tullut jokusia kertoja käytyä. Marraskuu ei ehkä ole tosiaan Liesjärvelle se paras aika, vaan kevät on siellä ilman muuta oma suosikkini. Sen sijaan Torronsuolla marraskuu on mielestäni ihan mahtava aika vierailla, syksyllä suo on kenties kaikkein kauneimmillaan.
Merja / Merjan matkassa
11.5.2026 at 15:24Kiitos Mikko! Torronsuo oli todella kaunis harmaasta säästä huolimatta. Liesjärvi sen sijaan jätti aika valjun fiiliksen.
Anu / Kaikki maanosat -matkablogi
10.5.2026 at 18:51Kiva juttu ja hienoja kuvia! Marraskuinen luontokin voi olla kaunis. Kumpikaan kansallispuisto ei ollut minulle tuttu. Suomessakin riittäisi kyllä vaikka kuinka paljon nähtävää ja paikkoja kierrettäväksi! 😊
Merja / Merjan matkassa
11.5.2026 at 15:25Kiitos Anu! 🙂 Kansallispuistoja on kiva kierrellä, ne ovat keskenään niin erilaisia.
Eveliina / Reissukuume
10.5.2026 at 21:08Oi, olet ollut ihan naapurissa 🙂 Todella tutut kansallispuistot ja reitit siis! Ymmärrän ihan täysin tuon ahnehtimisen, mäkin koetan nimittäin aina mahduttaa reissuille ”vähän kaikkea” 😀 Komppaan Mikkoa, munkin mielestä Torronsuo on upea myös marraskuussa. Siellä on ihan omanlaisensa tunnelma eri vuodenaikoina 🙂
Merja / Merjan matkassa
11.5.2026 at 15:40Kiitos Eve! Torronsuo oli upea ruskan väreissä (niitä tosiaan oli vielä marraskuussa), mutta olisi kiva päästä sinne jonain toisenakin vuodenaikana. 🙂
Cilla Maria Travel
11.5.2026 at 09:48Kumpikin on tuttu vain nimeltä. Tänä kesänä olisi tarkoitus taas käydä kiertelemässä itselle uusia kansallispuistoja. Ollaan menossa myös Turun suuntaan, mutta valittiin alustavasti Kurjenrahka. Ehkäpä näillekin on joskus aikansa 🙂
Merja / Merjan matkassa
11.5.2026 at 15:41Kiitos Cilla! Mullakin tarkoitus käydä kesällä jossain itselle uudessa kansallispuistossa. Täytyy nyt vaan katsoa missä välissä ennättää, vai olenko taas marraskuussa jossain möyryämässä. 🙂
Stacy Siivonen
11.5.2026 at 12:29Liesjärvi on tuttu, hieno ankallispuisto. Torronsuo on ollut pitkään haaveena. Kieltämättä kova juttu käydä molemmissa yhtenä päivänä. Liesjärvellä olin yötä. Pyrin nyt, kun ankallisia puistoja on niin vähän enää jäljellä käymään yhden joka vuosi.
Merja / Merjan matkassa
11.5.2026 at 15:43Kiitos Stacy! Tuo on hyvä tahti. Eipä niitä taida itsekään ehtiä enempää, ellei ahnehdi samana päivänä kahta 🙂 Tuollaisia ei vaan taida muita olla, että olisi kaksi kansallispuistoa noin lähekkäin.
Pirkko / Meriharakka
12.5.2026 at 23:32Me osuimme joskus tuonne perinnetilalle juuri kun menossa oli heinien niittäminen seipäälle, jota vapaaehtoiset sitten tekivät aikakauden asusteissa – aika veikeää! Molemmissa puistoissa on käyty, mutta eri kerroilla kuitenkin, sen verran ”helpohkot” sijainnit noilla kuitenkin pääkaupunkiseudullakin asuville.
Pauliina – Minne tie vie
13.5.2026 at 13:37Mäkin taisin käydä viime marraskuussa Liesjärvellä! Luonto ei ehkä ole kauneimmillaan marraskuussa, mutta tykkään silloinkin käydä metsässä, koska siellä on silloin niin rauhallista. Ihan omanlaisensa tunnelma 🙂