Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa

Sade ropisi aamulla ikkunaan, kun heräsimme Isla Margaritan saarella, Venezuelan edustalla. Oli vuosi 2009 ja olimme tulleet saarelle viettämään uutta vuotta sekä tankkaamaan aurinkoenergiaa talven varalle.

Sateen ropina ei hyvältä kuulostanut, mutta onneksi se hellitti yhdeksään mennessä. Meillä oli tarkoitus lähteä snorklausretkelle, joten toivoimme aurinkoista säätä. Matkatoimiston retki oli loppuunmyyty, mutta ei hätää, pääsimme snorklamaan luottokaveriksi tulleen Chavetzin kautta. Hänen kyydissään olimme jo käyneet delfiiniuinnilla.

Chavetzin tuttu Ford pärähti käyntiin ja vei meidät rantaan odottamaan snorklausretkelle lähtöä. Myöhässä emme ainakaan olleet, koska siinä vaiheessa kun Ford kaartoi rantaan, tulivat myös moottoriveneiden kuskit paikalle. Seuraavaksi he lähtivät hakemaan moottoreita. Niitä ei voitu jättää veneisiin yön ajaksi, koska aamulla niitä ei todennäköisesti enää olisi siellä ollut. Kaikki mahdollinen arvokas ryöstetään, mikä irti lähtee. Ennenkuin miehet olivat hakeneet moottorit, kiinnittäneet ne veneisiin ja tehneet muut lähtövalmistelut, oli kulunut tunti. Alkoi siinä vaiheessa jo suututtaa koko touhu. Varsinaista mañana meninkiä.

Pomppuinen merimatka Los Frailesin saarelle

Menomatka Los Frailesin saarelle oli aika pomppuista kyytiä. Vieressäni istui kolumbialainen mies, joka pelkäsi merimatkaa. Hän piti silmiään kiinni ja popotti jotain rukousta. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta ei hän peloltaan pystynyt edes puhumaan, kuin sen verran, että sain selville mistä maasta hän oli kotoisin. Ajattelin, että keskittyminen johonkin muuhun kuin aaltojen pomppuihin voisi helpottaa, mutta hän ei nähtävästi ollut samaa mieltä.

Los Frailesin saarella asuu noin 30 ihmistä ja kaikki ovat kalastajia. Päivisin saaren väkiluku kasvaa turistien myötä. Silti saaret eivät ole Isla Margaritalla lomailevien ykköskohde. Luulen sen johtuvan siitä, ettei Los Frailesin saarella ole hiekkarantoja. Merimatka on myös ikävä isojen aaltojen vuoksi ja jos tietää voivansa pahoin veneessä, ei retki ole kovin nautinnollinen.

Pelikaaneja ja mustekaloja

Los Frailesin rannassa oli mökki, josta sai ostaa virvokkeita ja sieltä löytyi myös vessat. Mökissä söimme myöhemmin päivällä lounasta. Rannalta löytyi myös paljon pelikaaneja, jotka odottivat, että turistit heittäisivät heille kaloja.

Kun olimme hetken jaloitelleet, lähdimme veneellä toisen saaren rantaan ja siellä pääsi vihdoin snorklaamaan. Samannäköisiä kaloja siellä oli kuin Thaimaan vesissäkin. Ennen kuin palasimme Los Frailesiin lounaalle, toinen oppaista sukelsi meren pohjaan ja toi tullessaan kaksi mustekalaa. Isompi suihkutti mustetta ympäriinsä. Pienempää sai pitää kädessä. Niljakas kaveri!

Maukasta lounasta puugrillistä

Lounaalla nautimme kalaa sekä kanaa. Ruoka oli todella maukasta, mutta ei mikään ihme kun se oli puugrillissä paistettu. Lounaan jälkeen siirryimme veneellä vielä toiseen paikkaan snorklaamaan. Siellä opas ponkaisi taas meren pohjaan ja tällä kertaa hänellä oli ostereita. Siinä hän sitten tarjoili niitä meille sitruunan kera. Mietin kyllä hetken haluanko varmasti moista otusta maistaa, mutta tuon tuoreempana en sitä koskaan saisi, joten annoin mennä. Lempiherkkuani siitä ei tullut, mutta hieno kokemus silti. Iltapäivällä palasimme takaisin omalle saarelle.

Jeeppisafarille

Kolmas retki, jonka halusimme saarella tehdä, oli jeeppisafari. Sen ostimme Finnmatkoilta. Retkipäivä alkoi pilvisellä säällä. Pysähdyimme ensin huoltoasemalle, josta sai ostaa jeeppiin virvokkeita. Siitä jatkoimme matkaa saaren länsiosaan karuihin aavikkomaisemiin, jonka kasvillisuus muodostui pääosin kaktuksista. Saaren itäosa taas oli todella rehevää. Kävimme katsomassa paikan, jossa isot kilpikonnat munivat tammi-helmikuussa. Jos olisimme olleet reissussa paria viikkoa myöhemmin, olisimme saattaneet kilpikonnia nähdäkin. Nyt oli hiljaista.

 

Veneilyä ja merihevosia

Ennen lounasta pääsimme uimaan saaren läntiseen osaan. Aamun pilvet siirtyivät ja tekivät tilaa auringolle.  Lounaan jälkeen ehdimme ottaa hetken aurinkoa ennenkuin matka jatkui.

Maisema muuttui vehreämmäksi, kun pääsimme La Restingan kansallispuistoalueelle. Siellä siirryimme veneiden kyytiin ja menimme mangrovemetsien läpi luonnon muovaamia kanaaleja pitkin. Etelä-Amerikkalaiseen tyyliin opas kaiveli vedestä taas jotain ja hetken päästä hänellä oli meritähti kädessä. Jostain hän kaivoi myös merihevosen lasipurkkiin ihmeteltäväksi. Onneksi merihevonen pääsi takaisin veteen tämän jälkeen. Veden ääreltä siirryimme saaren korkeimmalle vuorelle ja siellä maistoimme sokeriruokoa. Tämän jälkeen jeepit palauttivat meidät hotelleihin.

 

Yhteenveto Isla Margaritan saaresta

Retkien lisäksi vietimme ranta- ja allaspäiviä sekä kävimme taksilla Porlamarissa kiertelemässä kauppoja. Isla Margarita oli hieno lomakohde, mutta meidän mielestä se ei vetänyt vertoja Thaimaan kohteille.

Vaikka ihmiset olivat ystävällisiä, tietty turvattomuus oli aistittavissa. Illalla kun kaupat menivät kiinni, ikkunoihin vedettiin kalterit. Hotellin ulkopuolella ei saanut pimeällä liikkua kävellen, vaan piti ottaa taksi. Taksit olivat onneksi edullisia.

Isla Margarita tarjosi hienojen rantojen lisäksi myös upeita luontokokemuksia. Saarelle ei ainakaan tällä hetkellä tehdä enää valmismatkoja, mutta omatoimisesti sinne toki pääsee. Kunhan muistaa katsoa selustaansa ja jättää timantit kotiin, niin saarella pärjää varmasti tänäkin päivänä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan raportin Isla Margaritalta ja toivotan kaikille lukijoille Hyvää uutta vuotta!

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Uusi vuosi Venezuelassa
Joulu ulkomailla – hitti vai huti?
Uudenvuodenaatto Krabilla

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä