Kyproksen saari Välimerellä tarjosi meille ihanan kesälomaviikon vuonna 2014. Olin käynyt saarella kerran aikaisemmin mieheni kanssa, mutta silloin meillä ei vielä ollut lapsia. Nyt olimme reissussa lasten kanssa. Lomaviikon jälkeen koitti paluu arkeen, joten viimeisistä kesälomapäivistä otettiin kaikki irti.
Asuimme Napa Mermaid -hotellissa, Ayia Napassa ja hotelli oli nappivalinta. Saimme huoneet ensimmäisestä kerroksesta merinäköalalla ja lapsilla oli oma huone meidän vieressä. Huonehintaan kuului aamiainen, joka oli todella erinomainen. Aamupalapöydästä löytyi kaikkea mahdollista aina munakkaista hedelmiin. Matkan aikana sekä mieheni että nuorempi tyttäremme viettivät syntymäpäiviä. Hotelli huomioi ne tuomalla huoneeseen kakkua sekä punaviiniä. Sama setti tuotiin tyttärelle, vaikka hän oli alle 18-vuotias. Punaviini maistui meille aikuisille, mutta olisin odottanut teini-ikäisille vaikka limpparia tai mehua viinin sijaan.

Hotellin tarjoama kakku ja viinit. Nam!
Päivät kuluivat suurimmaksi osaksi rannalla tai altaalla. Iltaisin etsimme ruokapaikkoja pienten kujien varsilta ja löysimmekin muutaman todella hyvän. Quadron kiviuunissa paistetut pizzat houkuttelivat meitä ravintolaan pariinkin otteeseen eikä pienen Lime Light tavernan stifado sille juuri hävinnyt. Siellä saimme kuunnella myös elävää musiikkia ruokailun yhteydessä.
Loppuviikosta teimme meriretken Afrodite-laivalla. Kiersimme ensin Cape Grecon, joka on EU:n itäisin kohde. Sen jälkeen pysähdyimme lahden pohjukkaan, jossa sai käydä uimassa. Päivä oli varsin lämmin, joten uinti virkisti mukavasti. Kävimme kääntymässä Famagustan aavikkokaupungin kohdalla ja sieltä lähdimme takaisinpäin. Toinen uimatauko oli tarkoitus pitää niemen toisella puolella, mutta kovan aallokon vuoksi emme päässeet sinne ja lopulta retkemme päättyi eri paikkaan kuin mistä lähdimme. Bussit tulivat hakemaan meidät takaisin satamaan, koska keli oli muuttunut niin hurjaksi ettei sen kokoisella laivalla ollut mitään asiaa aallokkoon. Iltapäivällä hotellin uima-altaalla oli mahdollisuus kokeilla laitesukellusta. Thaimaassa olin kokeillut sitä aikaisemmin, mutta nyt oli kiva testata uudestaan. Uima-altaan kaakelit eivät tosin mieleenpainuvia muistoja antaneet.

Meidän hotelli mereltä päin nähtynä

Famagustan aavekaupunki

Laitesukellus kokeilua uima-altaassa
Sormukset karkuteillä
Koska lomalla läträtään päivittäin aurinkovoiteiden kanssa, uidaan meressä tai uima-altaassa, olin ottanut loman ensimmäisenä päivänä sormukset pois ja laittanut ne tallelokeroon. Kun lähtöpäivän aamuna tyhjensimme tallelokeroa, sormukset eivät enää olleetkaan siellä.
Mihin ne olivat kadonneet?
Normaalisti laitan sormukset kellon hihnaan, jotta ne eivät katoa, mutta nyt oli ollut joku tilanne päällä ja kiireessä jätin ne sellaisenaan tallelokeroon iPadin päälle. Viikon aikana iPadia oli käytetty päivittäin ja ensimmäinen ajatus oli, että sormukset olivat pudonneet lattialle. Konttasimme ympäri huonetta ja kurkimme joka paikkaan minne ne olisivat voineet vieriä.
Tuloksetta.
Kello kiisi eteenpäin ja meidän piti luovuttaa huone ja lähteä bussilla lentokentälle. Vastaanotossa kerroin, että sormukseni olivat hävinneet. Vastaanottovirkailija soitti saman tien siivoojien esimiehelle ja kävin hänen kanssaan vielä huoneessamme tutkimassa niin tallelokeroa kuin lattioita. Mitään emme löytäneet. Jätin yhteystietoni respaan siltä varalta, että sormukset jostain ilmestyisivät.
Matka lentokentälle sujui apeissa tunnelmissa. Sormuksilla oli paljon tunnearvoa ja niiden katoaminen harmitti. Oma vikanihan se oli, kun niin huolimattomasti olin ne tallelokeroon jättänyt. Mutta silti. Lentokentällä kerroin asiasta vielä oppaalle. Hän ilmeisesti luuli minun epäilevän siivoojia, koska kiirehti sanomaan, että hotelli on yksi heidän parhaistaan eikä siellä pitäisi moista tapahtua.

Sormukset löytyvät, mutta miten saada ne kotiin
Paluuta seuraavana päivänä menin töihin ja kun avasin sähköpostin, huomasin että hotellista oli lähetetty viesti.
Sormukset olivat löytyneet!
Ne olivat kuulemma olleet matkalaukkutelineen alla. En uskonut selitystä, koska tutkimme lattian millintarkasti eikä matkalaukkutelineen alla ollut mitään. Totuutta emme saa koskaan tietää, mutta seuraavaksi minua kiinnosti, miten saan sormukset takaisin. Kyprokselta en voinut niitä lähteä hakemaan, vaan arvelin että hotelli ystävällisesti postittaisi ne minulle. Kun tiedustelin asiaa, sain vastauksen, että Tjäreborgin opas oli jo ottanut sormukset huomaansa.
Seuraavaksi otin yhteyttä oppaaseen, joka kuitenkin pyysi kääntymään Helsingin toimiston puoleen. Minun piti täyttää netissä lomake kadonneesta tavarasta. Lisäksi piti maksaa 15 euroa. Se kuulemma korvasi oppaan käyttämää aikaa tavaran etsimiseen. Tämä kuulosti minusta todella kummalliselta, koska kadonnut tavara oli jo löytynyt eikä oppaan aikaa ollut mennyt minuuttiakaan sen etsimiseen. Maksoin kuitenkin kiltisti, koska halusin saada sormukset takaisin.
Tämän jälkeen kului pari päivää enkä kuullut sormuksieni kohtalosta mitään. Niinpä otin yhteyttä tiedustellakseni milloin saisin sormukset takaisin. Niitä ei oltu vielä postitettu, koska minun pitäisi maksaa myös postikulut ja antaa kirjallinen lupa, että ne saadaan toimittaa postitse.
Siis mitä? Nyt meni hermot.
Laitoin kipakkaa palautetta, että olen maksanut heille jo 15 euroa ja olen antanut heille luvan kirjallisesti että suullisesti sormusten toimittamiseen enkä ymmärrä mistä kiikastaa. Melko pian sain vastauksen, etteivät he tienneet, että olin maksanut heille 15 euroa. Ilmeisesti täyttämäni lomake ja maksu eivät menneet sen henkilön tietoon, jonka kanssa olin käynyt kirjeenvaihtoa. Ja todennäköisesti minun ei olisi tarvinnut täyttää lomaketta ollenkaan eikä maksaa muuta kuin ne postikulut. Saamani tiedot olivat ristiriitaisia ja Tjäreborgin prosessissa oli selkeästi jotain vialla.
Asia ratkesi lopulta niin, että 15 euron maksu kattoi heille aiheutuneet kulut ja sormukset saatiin vihdoin matkaan. Pari viikkoa myöhemmin ne kopsahtivat postiluukusta ja voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Tjäreborgin löytötavaroita hoitaa nykyisin Suomen Löytötavarapalvelu. Toivottavasti heidän prosessinsa on suoraviivaisempaa ja ohjeistus selkeämpää.
Onko sinulta jäänyt tavaroita lomakohteeseen?
24 Comments
Anna | Tämä matka -blogi
27.6.2017 at 20:23Matkan varrelle on jäänyt paljonkin tavaraa. Ei onneksi sinällään mitään todella kamalan arvokasta. Latureita, rihkamakoruja, yhden vähän kalliimmat housut, yhden hemmetin kalliit kengät ja muutamat uimapuvut. Kaikki omaa syytä, eli olen unohtanut ne kaappiin, kuivausnarulle tai pöydälle.
Itselläni on tapana ottaa vain tietyt sormukset ja korvakorut mukaan. Riisun ne illalla yöpöydälle ja laitan heti aamusta ensimmäsenä päälleni. Eivät ole vielä, kop-kop, kadonneet. Tosin mihinkään ”kehtysmaahan” en mitään koruja mukaan ota, koska siellä voi tulla kiusaus repiä ne korvista tai sormista väkivallan kanssa.
Merja / Merjan matkassa
2.7.2017 at 13:13Voi ei, sulta on unohtunut kaikenlaista. Multa jäi kerran Ahvenanmaalle hotelliin villatakki. Se oli sen verran mieluisa että unohduksen selvittyä pyysin heitä lähettämään sen mulle. Sieltä se muutaman päivän kuluttua tuli. Takki jäi kerran lentokoneeseen mutta sitä ei löytynyt enää mistään eli onhan näitä 🙂 Tiettyihin kohteisiin minäkään en arvokoruja ota mukaan. Esimerkiksi Venezuelassa mentiin rihkamilla.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
27.6.2017 at 20:36Kypros on ihana paikka, olen siellä käynyt useamman kerran ja olisin valmis uusimaan reissut milloin tahansa. Voi jestas mikä rumba kadonneiden sormusten kanssa, onneksi sait ne kuitenkin takaisin!
Merja / Merjan matkassa
2.7.2017 at 13:17Kypros on kyllä kiva kohde. Muutaman vuoden tauon jälkeen sinne voisi palata. Mutta sitä ennen haluaisin käydä Rodoksella. Siitä reissusta on aikaa ja olisi hauska nähdä miltä saari tänä päivänä näyttää. Joo, onneksi sain sormukset takaisin. Olin jo varma etten näe niitä enää koskaan.
Susanna
27.6.2017 at 23:45Hyvä että sait sormukset takaisin mutta aika oudosti toteutettu tuo lähetys ja että piti vielä maksaakin vaikka ei ollut teidän oma vika. Itse pyrin tekemään niin etten jätä koskaan mitään hotellien tallelokeroon, mutta en mielellään myöskään rannan säilytyslokeroon. On liian helppoa viedä niistä mitä vain ja jotkut tekee just tuota ettei kelpaa ja palauttavat. Minulla kokemus Sardiniasta jossa ei paikallinen perhe joka hotellia piti kävivät nappaamassa huoneesta tietokoneen johdon. Valitin asiasta niin pari päivää meni ja toivat salaa johdon takaisin huoneeseen eri paikkaan! Kehtasivat vielä sanoa ettei se johto toimi heillä kun on erilaiset pistorasiat, vaikka eivät muka tienneet missä johto oli. Kohteessa ei tietenkään ollut mitään tietokoneliikettä josta olisi uuden johdon saanut ja senkin sanoin heille. Epäluotettavat hotellit on kyllä sellaisia joista ei ainakaan minulle jää hyviä muistoja, turistien pitäisi voida luottaa kun maksaa kalliin matkan+majoitukset. Maisemat on hienot tuollakin
Merja / Merjan matkassa
2.7.2017 at 13:23Juu, olihan rumba niiden sormuksien kanssa mutta onneksi sain takaisin. Olin jo varma, etten näe niitä enää koskaan. Harmi, että sinulta vietiin tietokoneen johto. Noista jää ikävä fiilis pitkäksi aikaa.
Johanna @ Out of Office
2.7.2017 at 22:23Minulta ”jäi” kerran 20 euron seteli. Ao Nangin hyvätasoisessa hotellissa en vaivautunut laittamaan pikkuista kolikkokukkaroani tallelokeroon. Huoneessa kävi ilmastointilaitteen korjaaja – ja hups – seteli oli kadonnut. No, se oli ihan omaa tyhmyyttäni. Olisi pitänyt ymmärtää että tuo on iso raha pienipalkkaisille paikallisille.
Mutta niinhän se on, että virheistään ihminen oppii 🙂
Merja / Merjan matkassa
4.7.2017 at 10:42Voi ei, rahan katoaminen on aina ikävää. Virheistä todellakin oppii. Minäkään en enää laita sormuksia tallelokeroon muuta kuin kellonhihnassa.
Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia
4.7.2017 at 15:08Jopas oli monimutkaista saada sormukset takaisin, mutta pääasia että sait!
Koitin miettiä mitä olen onnistunut matkoilla kadottamaan, enkä keksi kuin balleriinakengät ja valkoisen pitsipuseron, molemmat laivalle eri risteilyillä, enkä edes kysellyt niitä takaisin. Joskus 80-90-luvuilla. Mies unohti kirjaston kirjan koneeseen lennolla Miamista Lontooseen. Sitä kyseltiin heti kentällä, ei kuulemma löytynyt. Ihmeteltiin miksi se ketään kiinnosti napata, suomenkielistä Ozzy Ozbourne -elämäkertaa?
Varastamiset on sitten erikseen, huvittavin ehdottomasti se, miten viime kevään roadtripillä meidän autosta vietiin Torreviejassa, sillä välillä kun kävimme syömässä, 2 koristekapselia. Kaksi, ei kaikkia neljää ? Ne olivat vielä ihan halpa mikä lie Honkkarista ostettu setti.
Kyproksella en olekaan koskaan käynyt, mutta voisi olla kiva kohde esim alkusyksystä, siellähän on vielä lämmintä silloin.
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 22:41Unohdukset ja varastamiset harmittavat kyllä molemmat. Hassua tosiaan, että jollekin oli suomenkielinen kirja kelvannut. Ja kaksi koristekapselia 🙂 Aina ei voi ihmisten ajatuksia ymmärtää. Kypros oli kiva kohde ja siellä pitäisi olla lämmintä vielä myöhään syksyyn.
sari/ matkalla lähelle tai kauas
4.7.2017 at 22:21Meillä on Kyproksella käynnistä todella paljon aikaa noin 28 vuotta. Olimme silloin Limassolissa. Kiva katsella kuvia sieltä päin. Tuo sormusjuttu kuulostaa mystiseltä. Ja entä nuo ohjeet! Meitä on matkatoimisto huijannut ainostaan retken summan kanssa. Nettisivuilla oli eri hinta kuin sitten maksoimme. Tarkistin asian ja valitin. Väittivät, että sivuille oli jäänyt vanha hinta. Kävin vielä piruuttaani tarkistamassa pari kuukautta reissumme jälkeen. Hinta oli edelleen sama!
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 22:47Matkatoimiston sekava ohjeistus kyllä suututti. Asiaa hoiti useampi ihminen, jotka eivät kommunikoineet keskenään. Siinä vaiheessa kun pyydettiin lisää rahaa, meni pinna täysin. Onneksi sain sormukset takaisin. Suurempi todennäköisyys olisi ollut että olisivat jääneet sille tielle. Harmillinen tuo teidän retkimaksu. Se hinta, joka on netissä pitäisi päteä. Toimiston moka jos eivät päivitä sivuja.
Pirkko / Meriharakka
4.7.2017 at 22:22Ayia Napasta tulee mieleen kolmistaan, me ja siskoni, kanssa kauan sitten tekemämme äkkilähtö määrittelemätön majoitus reissu. Eka majoitus, jonka saimme oli sellainen, ettei huoneessa mahtunut liikkumaan kun sinne viritettiin kolmas sänky, mutta saimme me sen sitten lopulta upgradattua toimivaksi.
Famagustan aavekaupunkikin käytiin silloin rajan takaa vilkaisemassa.
Tavaroista lähinnä tulee mieleen yöpuvut, kerran on minun yöpaitana palautettu NYCistä asti kun se oli valkoisena mennyt lakanoiden kanssa pyykkiin ja toisen kerran mieheni yöhousut saatiin postissa Turun hotellista kotiin. Kerran jäi rahaa tallelokeroon, mutta jo ennen kuin ehdimme hotellin aulasta poistua, niin tulivat niitä meille tuomaan – kunnollista ja rehellistä väkeä Kambodzassa!
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 22:51Olenkin miettinyt minkälaisia nuo määrittelemättömät majoitukset ovat. Onneksi saitte upgreidattua parempaan. Onpas ollut rehellistä porukkaa kun yövaatteet palautettu. Siskoltani jäi Kalifornian reissulla vaatteita kaappiin eikä saanut niitä koskaan takaisin vaikka kyseli useamman kerran perään.
Stacy Siivonen
6.7.2017 at 12:08Juuri kun mainitsit, niin minun saunahattuni jäi Kiilopäälle, mutta se oli etiäisen viemä. Ei kai nyt Kyproksella ole etiäisiä? Etiäisethän tuntuvat vainoavan etenkin sukkia pesukoneessa. Pesukone linkoaa sukat rinnakkaiseen maailmaan. Siellä varmasti ne sormuksetkin olivat ja siellä minun saunalakkini on.
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 22:55Perhanan etiäiset, nehän ne ovat kaikkien kadonneiden tavaroiden takana 😉
Teija / Lähdetään Taas
6.7.2017 at 14:21No onpa outo prosessi sormusten kanssa. Onneksi löytyivät ja sait ne takaisin, mutta aikamoista vaivaa sait nähdä niiden eteen. Minä en ole toistaiseksi unohtanut/kadottanut mitään matkalle. Toivotaan, että en tee niin jatkossakaan.
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 22:59Lucky you, toivotaan ettei jatkossakaan katoa mikään. Oli kyllä sellainen prosessi etten tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. Pääasia, että sain sormukset takaisin.
Heidi / Seikkailujen helmiä
6.7.2017 at 23:05Kypros on ihana! Kerran oon käyny ja joskus pitää lähteä uudelleen! 🙂
No olipa vain! Onneksi saitta kaikesta huolimatta sormukset takaisin. Mulla jäi viimeksi Kroatiassa vuokra-autoon bikinien alaosa hattuhyllylle.. Vähän kyllä hävetti kun niitä ei löytynyt seuraavana päivänä mistään ja kun tajusin mihin ovat jääneet! 😀
Merja / Merjan matkassa
7.7.2017 at 23:02Kypros on kyllä kiva paikka. Meillä oli reissujen välissä lähes 20 vuotta niin kiva oli palata katsomaan miltä siellä näyttää. Voi ei, voin kuvitella fiilikset kun olet tajunnut mihin biksujen alaosa jäi 🙂
sarrrri | La Vida Loca 2.0
8.7.2017 at 21:09Hmph. Ensin Kyproksesta: se on kohde jota en ole koskaan edes harkinnut, mutta en tiedä miksi. Ehkä sinnekin tulee joskus päädyttyä!
Mitään sinänsä arvokasta en ole matkoillani hukannut, mutta Perussa käyttämäni pesula vaihtoi muutamat kivat vaatteeni mihin lie ryysyihin muka vahingossa. En oikein jaksanut uskoa että kyseessä oli oikeasti vahinko, joten päädyin vaihtamaan pesulaa. Harmittihan se, kun paikallinen muoti ei kuitenkaan niin omaan tyyliin sopiva ollut ja uusia vaatteita kadonneiden tilalle oli hankala löytää. Onneksi katoamiset kuitenkin olleet vain tätä luokkaa, ja onneksi sinäkin sait sormuksesi takaisin. 🙂
Merja / Merjan matkassa
8.7.2017 at 23:06Jopas oli pesula keksinyt keinon saada parempia vaatteita tilalle 🙂 Ihmiset ovat kekseliäitä. Mulla jäi kerran lentokoneeseen takki eikä sitä enää löytynyt vaikka heti kyselin perään. Hieman harmitti vaikka kyseessä joku mainostakki olikin.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
9.7.2017 at 11:58Ei ole tainnut koskaan jäädä mitään, mutta lähellä se on ollut. Prahassakin housuni olivat jotenkin päätyneet aivan minimaalisen pieneen rakoseen, kävin jo respassa syyttämässä siivoojaa varkaudesta ja sieltä ne sitten löytyivät… Kyproksen rantaloma kelpaisi just nyt, tai joku muu perinteinen aurinkokohde.
Merja / Merjan matkassa
10.7.2017 at 17:36Hyvä, että housut löytyivät 🙂 Aurinkoloma teki hyvää viime viikolla ja onneksi myös Suomessa kelit muuttuivat parempaan suuntaan.