Tiedättekö tunteen, kun kello soi aamuyöllä, vääntäydytään autoon ja otetaan nokka kohti lentokenttää. Takaraivossa kuplii ilo alkavasta lomamatkasta, mutta kesken jääneet unet eivät päästä riemua vielä valloilleen. Automatkan aikana perheen äiti miettii mitä unohtui. Laitettiinko ovi varmasti lukkoon, hälytykset päälle ja ottihan joku kaikki töpselit irti seinästä? Kun myös passit, matkaliput ja rahat on tarkistettu noin kymmenen kertaa käsilaukun uumenista, ja joka kerta ne löytyvät, mieli rauhoittuu hetkeksi.
Lentokentällä juodaan törkeän hintaista kahvia ja toivotaan sormet ristissä, että lento olisi ajoissa. Kun vihdoin istutaan koneessa ja nautitaan jälleen ylihintaisia juomia, alkaa fiilis pikkuhiljaa nousta. Jes, nyt ollaan menossa lomalle!
Perillä koneessa poistuttaessa kuuma ilma iskee päin kasvoja kuin märkä rätti. Vieläkin naurattaa ja kunpa pääsisi äkkiä päivittämään somekanavat täyteen tätä ihanuutta. Ilmastoidussa bussissa odotellaan lähes tunti ennenkuin matka alkaa kohti hotellia. Aina joku einari eksyy jonnekin tai sitten jonkun matkatavarat jumittavat laukkuhihnan loppupäässä. Odotuksesta alkaa pieni ärtymys nousta. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa taksi?
Hotellilla joudutaan odottamaan huonetta, koska se ei ole vielä valmis. Kun puoli tuntia on kulunut eikä mitään tapahdu, mennään ärtymyksen vallassa respaan valittamaan, ettei tänne olla tultu kalliita lomaminuutteja viettämään hotellin aulaan, vaan nyt pitäisi päästä jo nauttimaan. Vihdoin ja viimein saadaan avaimet. Hiki valuu selkää pitkin, kun kannetaan laukkuja huoneeseen. Kohta pääsee vaihtamaan kevyempää päälle.
Huone on onneksi kiva. Niitäkin kertoja on ollut, jolloin on pitänyt palata takaisin respaan valittamaan, ettei huone vastaa odotuksia. Nälkä on kasvanut uimista suuremmaksi tarpeeksi ja nopean vaatteiden vaihdon jälkeen suunnataan syömään. Koska kukaan ei tiedä minne päin pitäisi lähteä, valitaan ensimmäinen vastaantuleva ravintola. Se on matkan kallein ja huonoin. Vatsa täynnä on kuitenkin kivempi jatkaa ensimmäistä matkapäivää.
Sitten suunnataan altaalle. Kaikki tuolit ovat täynnä pyyhkeitä tai ihmisiä. Uimaan on kuitenkin päästävä. Pyyhkeet ja vaatteet jätetään kivetykselle ja pulahdetaan altaaseen, joka on täynnä lasten uimaleluja. Eihän täällä mahdu uimaan. Mennäänkö huomenna rannalle? Siellä on ainakin tilaa. Uinnin jälkeen alkaa väsymys painaa päälle kunnolla. Ei millään jaksaisi sinnitellä hereillä, mutta urheasti jaksetaan iltaan asti. Kun illalla vihdoin kaadutaan väsyneinä sänkyyn, mielessä häivähtää kysymys, mikä tässä matkustamisessa oikein viehättää.
Kun seuraavana aamuna herätään pirteinä auringon pilkistäessa verhon takaa, lomafiilis tulvahtaa päälle. Ihanaa olla lomalla. Matkapäivän koettelemukset ovat takana ja kirous on raennut. Nyt voidaan nauttia!
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
12.7.2017 at 18:59Olet hyvin osannut kuvata tunnelmia reissussa. Tätä kaikkea minäkin tuskailin ja kiroilin, uupuneena helteestä ja loputtomista tallatuista askelista taannoisella parin viikon reilireissullani. Mutta silti, aina uuteen aamuun herätessä ei voinut kun olla iloinen siitä että olen tässä ja nyt. Uusi päivä edessä, uteliaana katsomassa mitä se tuo tullessaan.
Merja / Merjan matkassa
14.7.2017 at 18:34Kiitos Sarsa 🙂 Matkustaminen on ihanaa, mutta kohteeseen meno on toisinaan uuvuttavaa varsinkin jos on aikainen aamulento. Mallorcan matkalla oli iltalento, mutta perillä olimme todella myöhään, kun bussimatka kesti odotuksineen kaikkineen.
Eija
13.7.2017 at 01:58Heh, täsmälleen näin Merja ???
Merja / Merjan matkassa
14.7.2017 at 18:35Juuri näin Eija 😉
Eeva
13.7.2017 at 13:44Niin totta! ? Koettu on. Aikaiset aamulähdöt on pahimpia!
Merja / Merjan matkassa
14.7.2017 at 18:45Se on totta 🙂 Kolmen aikaan kun pitää raahautua lentokentälle, niin ei kiva, mutta ainahan se on siitä iloksi muuttunut.
Viherjuuria
16.7.2017 at 22:16Ihan tuttuja fiiliksiä 🙂
Joskus mulla voi mennä parikin päivää, ennen kuin se lomailun ja matkustamisen ihanuus iskeytyy tajuntaan. Kerran muotoilin jo eräällä reissulla postausta siitä, miksi en oikeastaan pidä matkustamisesta. No, parin seuraavan lomapäivän aikana loma näytti parhaita puoliaan ja moodi meni vihdoin oikeaan, joten en koskaan julkaissut sitä tekstiä 😀
Merja / Merjan matkassa
19.7.2017 at 17:36Näitä fiiliksiä on varmasti kaikilla ja matkustamisen miellyttävyyden kyseenalaistaa ensimmäisen vuorokauden aikana. Onneksi kunnon yöunien jälkeen elämä näyttää taas valoisammalta 🙂
Emma
17.7.2017 at 14:33Tunnistan fiilikset 😀 Viime aikoina olen ensimmäistä kertaa potenut myös kokonaisvaltaisempaa matkustusväsymystä ja joutunut miettimään, että mitä sitten kun se kuplivan kiva reissufiilis ei vaan löydykään. Kirjoitin näistä fiiliksistä joku aika sitten blogiin: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/05/03/diagnoosina-reissuvasymys/
Mutta yleensä se tosiaan menee juuri noin kuin kirjoitit – ja etenkin tuo ”kun seuraavana aamuna herätään pirteinä auringon pilkistäessa verhon takaa, lomafiilis tulvahtaa päälle”! 🙂
Merja / Merjan matkassa
19.7.2017 at 17:38Nämä tuntuvat olevan tuttuja tuntemuksia lähes kaikille. Pelottavaa ajatella, että tuo fiilis jäisi päälle.. Käyn lukemassa sun postauksen 🙂
Martta / Martan Matkassa
19.7.2017 at 19:31Aika tuttu tunne, viime vuosina olen tosin saanut nauttia hyvistä yhteyksistä ja olen pystynyt valitsemaan kohteeseen lennot siten että ei tarvitse ottaa noita varhaisia lähtöjä. Lähtöpäivä on kuitenkin aina vähän sellainen hässäkkäpäivä ja vaikea hyödyntää järkevästi…
Merja / Merjan matkassa
20.7.2017 at 13:46Aikaiset lennot ovat kyllä syvältä. Toisaalta kiva olla kohteessa hyvissä ajoin mutta aika väsyneillä fiiliksillä päivä menee.
Katariina
20.7.2017 at 00:07Tuttuja juttuja 🙂 Minulle hankalimpia tuntuvat olevan silti myöhäiset iltasaapumiset uuteen kohteeseen. Iltapimeässä ja väsyneenä uusi paikka näyttää usein jotenkin huonolta ja epämiellyttävältä. Kun ole saanut ensimmäisen yön nukuttua ja näen aamulla paikan päivänvalossa, niin kaikki näyttääkin ihan hyvältä ja viihtyisältä 🙂
Merja / Merjan matkassa
20.7.2017 at 13:48Totta! Thaimaassa ollaan lähes joka reissu oltu iltamyöhään perillä ja mikään ei tunnu kivalta. Seuraavana aamuna onneksi ihan eri fiilikset. Väsymys ei ole kiva reissukaveri.
Stacy Siivonen
20.7.2017 at 17:52Mä olen Madventuresini lukenut ja tuollaiset ikävät tilanteet on sellaisia, että silloin pitää keksiä jotain rentoa tekemistä. Silloin pitää kuosiutua ja varautua jo henkisesti siihen, mikäli suinkin mahdollista. Esimerkiksi jos hotellissa syntyy sähellystä alussa, voi mennä syömään johonkin lähistölle ja palata sitten myöhemmin takaisin.
Merja / Merjan matkassa
24.7.2017 at 15:53Näin juuri! Jos itse hermostuu, niin kaikki on varmasti pielessä. Pitäisi osata pysyä tyynenä, mutta aina se ei vaan onnistu. Turkissa jouduimme kerran odottamaan aika kauan huonetta ja silloin meinasi käämit palaa. Kun vihdoin saimme huoneen ja tavarat heitettyä sinne, oli sudennälkä ja ensimmäiseen paikkaan syömään. Ruoan jälkeen elämä näytti taas valoisammalta. Hyvä ruoka – parempi mieli 🙂
Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia
23.7.2017 at 04:14Tuo juttusi alku voisi olla yhtä hyvin minun kirjoittama, niin hyvin tunnistan tuolta itseni! Sitä tsekkailua, argh, kun ei luota itseensä vaikka voisi lyödä pään pantiksi että kaikki on oikein ja kohdillaan.
Merja / Merjan matkassa
24.7.2017 at 15:56Mun pitää lähtötilanteessa tarkistaa kymmeneen kertaan, että takaovet on lukossa, virrat pois kahvinkeittimestä ja onko kaikkien passit ja matkaliput mukana.. Se on tosi rasittavaa ja kai sillekin on joku oma syndrooma nimi annettu, mutta minkäs teet, kun on tällainen 😉
Anna | Tämä matka -blogi
23.7.2017 at 10:15Me olemme koittaneet minimoida nuo ärsytykset, juurikin ottamalla oman taksin tai vuokra-auton alle, välttämällä epäinhimillisiä lentoaikoja ja ylipäätänsä valmismatkoja, jossa respaan ryntää 30 perhettä samaan aikaan haluamaan huoneen. Ainahan tuo ei vaan ole mahdollista.
Lentokentällä pääsemme onneksi loungeen, eli se säästää hermoja jo aika paljon. Ja uimarityypejä ei olla, joten muut saa varailla niitä aurinkotuoleja ihan rauhassa 🙂
Tosin ei me ilmeisesti ikinä silti opita. Lento Menorcalle lähtee 05:05 😀 😀
Merja / Merjan matkassa
24.7.2017 at 16:02Epäinhimillisiä lentoaikoja minäkin yritän välttää viimeiseen asti, mutta esimerkiksi Mallorcan reissulla se ei ollut mahdollista. Matkaa varatessa sitä iskee joku optimisti-Olli päälle ja kuvittelee, että kyllähän se yksi yö menee vaikka vähemmillä unilla. Ja meneehän se, mutta kun tilanne päällä, niin se ottaa päähän oikein kunnolla.
Tsemppiä Menorcan lennolle, on kyl törkeen aikainen lähtö.