Autoilua Kaliforniassa

Kalifornian road tripissä minua jännitti eniten autoiluosuus tai tarkemmin sanottuna autonvuokraus. Tämä voi kokeneista vuokraajista kuulostaa hassulta, mutta niin siinä vaan kävi.  Kokemattomana untuvikkona luin silmät suurina erilaisia kauhutarinoita keskustelupalstoilta pieleen menneistä vuokrauskokemuksista. Totta kai siinä vaiheessa olin varma, että ne kaikki tapahtuisivat myös meille. Stressi ja jännitys oli kuitenkin turhaa, koska kaikki meni hyvin eikä yksinään niistä varoittavista esimerkeistä käynyt toteen.

Auton vuokraus Kaliforniassa

Vuokrasimme auton hyvissä ajoin ennen matkaa Rentalscar.comin kautta. Käytimme vertailuun aikaa muutaman illan ja lopulta teimme päätöksen vuokra-autosta. Päädyimme keskikokoiseen henkilöautoon, jonka takaluukkuun mahtuu kaksi matkalaukkua. Tarvitsimme autoa vain viikoksi, koska reissun ensimmäiset päivät vietimme San Franciscossa ja siellä autolle ei ollut tarvetta. Vuokrahinnaksi tuli 245 €. Auton haimme vasta kun lähdimme kohti Las Vegasia.

Auton nouto tapahtui Dollarin toimipisteestä, joka sijaitsi hotelli Sheratonissa. Olin henkisesti varautunut siihen, että kun pääsemme tiskille, meille pakkomyydään heti kaikki mahdolliset lisävakuutukset mitä maa päällään kantaa. Niinpä hämmästykseni oli suuri, kun tiskin takana oleva poika ei yrittänyt myydä meille mitään. Hintaan kuului jo muun muassa kolariturva (LDW), kolmannen osapuolen vastuuturva sekä ylimääräinen vastuuvakuutus. Siihen ei sen sijaan olisi kuulunut korjauskustannuksia, jos auton tuulilasi, renkaat tai auton pohja olisivat vaurioituneet. Tämän takia odotin lisävakuutuksen myymistä ja kieltämättä ihmettelin kun sitä ei tarjottu.  Kun 400 dollarin turvatakuusummasta oli tehty katevaraus luottokortille, saimme avaimet käteen ja ohjeet mennä hotellin parkkihalliin hakemaan autoa.

Dollarin halpojen vuokrahintojen kerrottiin keskusteluspalstoilla johtuvan siitä, että heillä on kaikista vanhin autokanta. Niinpä odotimme jotain lommoilla olevaa 300 000 km mittarissa olevaa rotiskoa, joka jättäisi meidät tielle kymmeniä kertoja. Pieleen meni tämäkin arvaus, kun Sheratonin parkkihallissa meitä odotti uutuuttaan kiiltelevä Ford Fusion Hybrid. Jännitystä elämään tuli kyllä siitä, kun mietimme miten pääsemme hallista ulos. Vuokraamon kaveri ei ollut antanut meille parkkilipuketta, joten ei auttanut muu kuin kipittää takaisin vuokraamoon pyytämään sitä. Kun Ford vihdoin kaarsi San Franciscon kaduille, olimme molemmat kuin kaksi Naantalin aurinkoa. So far so good – tästä seikkailu alkaa!

Diiliin kuului kaksi kuskia, mutta mies tykkää ajamisesta enemmän kuin minä, niin lopulta hän ajoi koko reitin. Minä joudun arjessa ajamaan paljon, joten mielelläni istuin apukuskin paikalla. Vuokrahintaan kuului myös navigaattori. Se tuli tosi tarpeeseen, koska ilman sitä olisimme olleet hukassa monta kertaa. Navi toimi kohtuullisen hyvin. Los Angelesissa se tökki jonkun verran, kun etsimme tietä Hollywood kyltille. Koska navista kuului naisen ääni, kutsuimme sitä ”tytöksi”, sen mielikuvituksellisempaa nimeä emme sille keksineet.

Ajaminen Kaliforniassa

Ajaminen oli muuten samanlaista kuin Suomessakin paria liikennesääntöä lukuunottamatta. Kaliforniassa punaisilla liikennevaloilla saa kääntyä oikealle, ellei sitä ole eriksen kielletty. Tämän säännön voisi kopioida muuten myös Suomeen. Toinen erikoisuus oli All-way stop, jossa kaikilla risteykseen tulevilla oli stop-merkki ja liikkeelle lähdettiin siinä järjestyksessä kun siihen oli tultu. Tämän toimivuutta epäilin, mutta se toimi käytännössä loistavasti. Kukaan ei yrittänyt lähteä toisen vuorolla, vaan jokainen meni omallaan.

Vaikka liikennettä oli paljon ja kaistoja oli parhaimmillaan kuusi rinnakkain yhteen suuntaan, kaikki toimi melko jouhevasti. Jopa Los Angelesissa, jonka ruuhkista varoiteltiin kovasti, liikenne soljui mukavasti (paitsi pahimpaan ruuhka-aikaan). Vetoketjusysteemi toimi ja kun laitoit vilkun päälle ja halusit vaihtaa kaistaa, siihen annettiin tilaa. Toki yksittäisiä ass holeja oli liikenteessä, mutta niitä nyt vaan riittää.

Carpooleja hyödynsimme missä niitä vain oli. Ne ovat kaistoja, joilla saa ajaa jos autossa on vähintään kaksi henkilöä. Niillä pyritään suosimaan kimppakyytejä, jotka vähentäisivät ruuhkia. Los Angelesin ruuhkat jo mainitsin, mutta me emme niistä pahimpiin joutuneet. Pyrimme välttelemään ajamista ruuhkahuippuina.

Mistä löytyy parkkipaikka?

Parkkiongelmiin emme onneksi kovin montaa kertaa törmänneet. Parkkipaikan etsimiseen meillä meni eniten aikaa Hollywoodissa. Halusimme mennä kävelemään Walk of Famelle ja ajelimme ympäriinsä vapaata parkkipaikkaa etsien. Vihdoin sellainen löytyi sivukadulta. Pysäköinnistä kertovat liikennemerkit eivät olleet ihan yksiselitteisiä ja mietimme saako auton tosiaan jättää siihen maksutta vai ei. Lopulta otimme riskin ja onneksi ei tullut sakkoja. Hotelleissa parkkipaikat kuuluivat huoneen hintaan. Las Vegasin hotellissa oli tavallisen parkkihallin lisäksi myös valet-parkkihalli, jossa auto jätetään henkilökunnan parkkeerattavaksi.

Kun jätimme auton kahvilan tai ravintolan parkkipaikalle ruokailun ajaksi, otin joka kerta navigaattorin alustan pois ikkunalta ja huolehdimme ettei muutakaan varkaita kiinnostavaa jäänyt auton sisälle näkyville. Matkalaukut kulkivat aina takakontissa. Meille ei sattunut mitään, mutta San Franciscossa näimme auton, jonka takalasista oli menty sisään. Autovarkauksia sattuu paljon, joten kannattaa miettiä mitä jättää kojelaudalle tai penkille. Parempi jos ei jätä mitään.

Auton tankkaus

Tankata kannattaa aina kun siihen on mahdollisuus. Me tankkasimme viimeistään silloin, kun tankissa oli vielä 1/4 bensaa jäljellä. Pacific Coast Highwaylla kannattaa varsinkin huomioida, että polttoainetta on riittävästi. Big Surin tienoilla ei kannata lähteä puolityhjällä tankilla, koska sieltä ei löydy huoltoasemia tai muitakaan palveluja.

Maksamisen kanssa tuli ongelmia, jos automaatti ei hyväksynyt debit/credit korttia. Silloin kävin maksamassa huoltoaseman sisällä etukäteen. Jos maksoimme liikaa, saimme kuittia vastaan rahaa takaisin.

Las Vegasissa ei erään ketjun automaatti huolinut luottokorttia ja kun menin sisälle maksamaan olisi pitänyt olla debit kortti. Kun sellaista ei ollut,  hän ohjasi meidät saman ketjun toiselle asemalle, jossa pitäisi luottokortin käydä. Löysimme sitä ennen toisen huoltoaseman, joka hyväksyi luottokortin. Tämä oli siis täysin arpapeliä, mikä toimi ja mikä ei. Jos automaatti kysyi zip-koodia, siihen kelpasi välillä Suomen postinumero ja välillä ei. Muuten tankkaaminen oli samanlaista kuin Suomessakin, kunhan sai ensin jonkun maksuvälineen toimimaan.

Vuokra-auton palautus lentokentälle

Me olimme sopineet auton palautuksesta San Franciscon lentokentälle klo 12. Koska edellisyö oli vietetty Half Moon Bay´ssa ja sieltä ei ollut pitkä matka kentälle, palautimme auton yli tunnin etukäteen. Mielummin näin kuin myöhässä. Mitään hyvitystähän siitä ei saanut, vaikka auton palautti etuajassa. Ennen sitä auto piti tankata ja siinä meni hetki aikaa, kun vahingossa ajoimme rampin ohi, josta olisimme päässeet huoltoasemalle. Niitä ei nimittäin lentokentän lähellä kovin montaa ollut. Kun auto oli tankattu ja suuntasimme uudestaan lentokentälle, piti vain seurata ”Rental car return” kylttejä. Parkkihallissa luoksemme tuli samantien nainen, joka tarkasti auton kunnon ja kun kaikki oli ok, otimme matkatavarat ja siirryimme junalla toiseen terminaaliin odottamaan seuraavaa lentoa. Palautus hoitui todella nopeasti ja kätevästi.

Auton vuokraamisesta jäi hyvät fiilikset. Kaikki sujui hyvin ja road tripille voisimme lähteä joskus uudestaankin. Ehkäpä se Route 66 vielä joskus kutsuu..

Minkälaisia kokemuksia sinulla on auton vuokraamisesta ulkomailla?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.