Talvinen viikonloppu Wienissä

Tämän vuoden ensimmäinen matka suuntautui Itävallan kauniiseen pääkaupunkiin Wieniin. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin työmatkalla, mutta siitä on jo aikaa noin 10 vuotta. Wien ei silloin kolahtanut lempikaupunkieni joukkoon. Annoin sille nyt uuden mahdollisuuden ja hyvästä syystä. Meidän viime vuoden ”kesätyttö” lähti sinne syksyllä vaihtoon ja päätimme työkaverini kanssa lähteä katsomaan häntä ennenkuin opinnot Wienin yliopistossa päättyvät.

Hotellisuositus: Lindner Hotel Am Belvedere

Ebookersin kautta löysimme edullisen viikonloppupaketin Finnairin suorilla lennoilla ja viime perjantaina töiden jälkeen lensimme Wieniin. Hotelliksi valikoitui Lindner Hotel Am Belvedere, jonka sijainti osoitteessa Rennweg 12 oli erinomainen. Lentokentältä pääsi junalla (asema Rennweg) lähelle hotellia ja kaupungille kätevästi raitiovaunulla 71. Ostimme netistä valmiiksi kahden päivän matkakortin jo ennen lähtöä ja se kävi niin junaan, metroon, bussiin kuin raitiovaunuunkin. Lentokentän ja keskustan välille piti erikseen ostaa vielä lisälippu, joka oli noin neljä euroa.

Ennen matkaa tulee yleensä mietittyä varsinkin kaupunkikohteisiin mentäessä, mitä siellä haluaa nähdä. Nyt lähdimme aika väljällä toivelistalla. Pääpaino hyvässä ruoassa, viinissä ja yhdessäolossa. Väliin pientä shoppailua ja nähtävyyksistä Schönbrunn ylsi listan kärkeen. Myös vilaus Tonavasta olisi hienoa.

Huoneemme oli hotellin ylimmäisessä eli 7.kerroksessa ja sieltä oli hienot näkymät Belvederen kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Karlskirchen suuntaan. Lauantaiaamuna kurkkasimme verhon raosta miltä sää mahtaa näyttää, koska sääennusteet olivat näyttäneet kaikkea mahdollista aina auringon paisteesta räntäsateeseen. Valitettavasti räntäsateen ennustaja oli osunut oikeaan, koska sitä tuli taivaan täydeltä lähes koko päivän.

Kahviloita ja shoppailua

Ystävämme tuli aamulla meitä hotellille vastaan ja koska huonehintaan ei kuulunut aamiaista, lähdimme raitiovaunulla keskustaan etsimään aamiaispaikkaa. Ystävällämme oli pari kivaa paikkaa tiedossa ja ensin kävimme Ulrichin ovella, mutta siellä oli täyttä, joten siirryimme läheiseen Café Burggasseen. Se oli hyvin vintagehenkinen paikka, jonka yhteydessä oli myös vintagemyymälä. Kahvilan puolella nurkassa paloi takkatuli ja yhdelle seinälle oli pinottu halkoja. Tuolit ja pöydät olivat eri paria ja tunnelmaa loivat erilaiset viherkasvit sekä kynttilät.

Aamiaisen jälkeen lähdimme räntäsateeseen, jonka kova tuuli piiskasi vasten kasvoja. Totesimme, että kaupungilla kävely ei siinä säässä oikein houkuta, joten siirryimme kiertelemään kauppoja. Ostoskierroksen jälkeen vatsassa oli kakun mentävä kolo ja päätimme mennä Wienin suosituimpiin kuuluvaan Café Centraliin. Kahvila on ollut samalla paikalla 1800-luvulta lähtien ja se on upean näköinen sisältä marmoripylväineen ja kattokruunuineen. Kahvilaan saimme myös tovin jonottaa. Valitsimme vitriinistä mieleisen leivoksen ja painoimme sen numeron muistiin. Kun tarjoilija tuli ottamaan kahvitilausta, kerroimme hänelle leivosta vastaavan numeron. Kuten voitte arvata, leivos oli todella suussa sulava.

Alkuillasta teki mieli meksikolaista ruokaa, mutta ensimmäinen ravintola, jonka oven ripaa kävimme kokeilemassa, oli kiinni. Menimme sitten lähellä olevaan Santos Wieden (Favoritenstraße 4-6) -ravintolaan. Se osoittautui oikein viihtyisäksi paikaksi.

Vieraana paikallisten luona ja vähän yöelämää

Ystävämme asuu Wienin keskustassa nuoren pariskunnan alivuokralaisena ja pääsimme näin tutustumaan illalla wieniläiseen kotiin. Asunto oli vanhassa kerrostalossa, mutta se oli remontoitu moderniksi ja oli todella viihtyisä. Ystävällämme on käytössä iso huone ja yhteisiä pesutiloja, avokeittiötä ja olohuonetta saa myös vapaasti käyttää. Viileästä säästä huolimatta huoneet olivat lämpimät, mutta eteistilaa ja sen yhteydessä olevaa wc:tä ei lämmitetä joten ne tuntuivat melkoisen kylmiltä. Wienissä tuntui olevan yleistä, että wc ja suihku olivat erikseen. Näin oli myös meidän hotellissa.

Kävimme tutustumassa myös Wienin iltaelämään yhden lasillisen verran. Halusimme johonkin näköalabaariin, mutta useimmat niistä ovat tammikuussa suljettuja. Sky Bar sen sijaan oli auki ja menimme sinne. Ikkunan viereiset paikat olivat tietenkin jo varattuja, joten näköalaa emme päässeet ihailemaan. Sky Bar oli oikein mukava mutta olimme täysin unohtaneet, että baareissa saa sisällä polttaa tupakkaa ja näitä tupruttelijoita istui meidän viereisessä pöydässä. Vaatteet ja kaikki haisivat ikävästi tupakalle baarireissun jälkeen.

Schönbrunnin linna

Sunnuntaina paistoi aurinko, mutta kylmä tuuli teki säästä viileän. Menimme aamiaiselle Ulrichiin, jonne emme edellisenä päivänä jaksaneet jonottaa. Paikka oli taas täynnä, mutta odotimme noin 15 minuuttia pöydän vapautumista.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme metrolla Schönbrunnin linnaan. Se on keisarinna Maria Theresian rakennuttama ja se toimi aikoinaan kesäpalatsina. Palatsissa on yhteensä 1441 huonetta, joista 45 on auki yleisölle. Me emme kuitenkaan menneet sisätiloihin vaan kävelimme valtavassa puutarhassa. Turistien lisäksi paikalla näkyi myös paljon lenkkeilijöitä. Schönbrunn pitäisi nähdä kesällä, jolloin puutarha olisi täydessä loistossa. Hieman ylempää löytyi iso huvimaja. Sinne johtavalle tielle oli asetettu puomit ja kyltissä luki, ettei siellä ollut talvikunnossapitoa. Kuitenkin ihmiset kiersivät puomit ja tasapainoilivat liukasta tietä ylös. Me mietimme hetken mitä teemme, mutta päätimme kuitenkin kiivetä ylös maisemia katsomaan. Sää alkoi tuntua jopa keväiseltä kun kauniissa auringonpaisteessa poseerasimme kameralle Schönbrunnin upea linna taustalla.

Kävelylenkin jälkeen palasimme keskustaan ja menimme yliopiston kampusalueella olevaan ravintolaan syömään schnitzelit eli kotoisammin wieninleikkeet. Lisukkeeksi sai valita ranskalaiset tai perunasalaatin. Ruoan jälkeen kello olikin jo sen verran, että haimme matkalaukut ystävämme asunnolta ja siirryimme junalla lentokentälle ja kotia kohti.

Wien on kaunis kaupunki ja varsinkin sen arkkitehtuuria katselee mielellään. Siitä huolimatta kaupunki ei toisellakaan kerralla tehnyt niin suurta vaikutusta, että nostaisin sen lempikaupunkieni joukkoon. Missä vika? No ei ainakaan seurassa. Meillä oli tyttöjen kanssa hauskaa ja nauroimme vedet silmissä monta kertaa kaikenlaisille kommelluksille. Roomakin teki minuun vaikutuksen vasta neljännellä kerralla, joten ehkä pitää antaa Wienille vielä pari mahdollisuutta.