Hanoi – Vietnamin viehättävä pääkaupunki

Muutaman Ho Chi Minh Cityssä vietetyn päivän jälkeen suuntasimme taas lentokentälle ja lensimme maan pääkaupunkiin Hanoihin. Olin laittanut hotelliin viestiä lentokenttäkuljetuksesta, koska heillä sellainen palvelu näkyi olevan nettisivun mukaan. En kuitenkaan saanut viestiini vastausta, joten otimme kentältä taksin. Kyydin hinnaksi sovittiin 500 000 dongia (noin 18 €) pienen vääntämisen jälkeen. Keskustaan oli matkaa 28 kilometriä, mutta matkaan meni melkein tunti ruuhkien vuoksi.

Hotellissa ihmettelin miksei kyselyyni lentokenttäkuljetuksesta oltu vastattu. Sain siihen jonkun ympäripyöreän vastauksen, että se johtui käynnissä olevista uudenvuoden juhlista. Kaikki hotellin kuskit taisivat olla lomilla.

Majoitus Hanoi Paon hotellissa

Olimme varanneet huoneen vanhastakaupungista Hanoi Paon Hotel & Spasta. Hotelli oli oikein kiva ja hyvällä paikalla. Spa ei ollut auki paikallisen uudenvuoden takia, mutta meitä se ei haitannut, koska tuskin olisimme niitä palveluja muutenkaan käyttäneet. Uima-allas sen sijaan olisi kiinnostanut, mutta se oli vain puolillaan vettä. Vesi kyllä lisääntyi meidän siellä olon aikana joka päivä, mutta lopulta emme uimassa käyneet kertaakaan.

Hanoissa on monia kiinnostavia nähtävyyksiä ja tässä tarkemmin niistä missä me kävimme.

Train Street

Junakatu on yksi Hanoin tunnetuimmista ja ainutlaatuisimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee vanhassa kaupungissa Trần Phú- ja Lê Duẩn -katujen välissä. Ainutlaatuisen junakadusta tekee se, että kapea junarata kulkee aivan asuintalojen ja kauppojen välistä. Rata rakennettiin aikoinaan osaksi Hanoista pohjoiseen johtavaa rautatieverkostoa.

Junan tullessa ihmiset siirtyvät pois radalta, siirtävät tavaransa ja odottavat, että juna kulkee ohi ennen kuin jatkavat toimiaan. Paikalliset kahvilat ovat hyödyntäneet junakadun suosion ja tarjoavat turisteille istumapaikkoja aivan radan varresta, jossa junan kulkua voit seurata muutaman metrin päästä.

Junat kulkevat kadun läpi useita kertoja päivässä. Aikataulut vaihtelevat, mutta kahviloiden henkilökunta ilmoittaa seuraavan junan saapumisesta.

Me kävimme junakadulla pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli ilta, ja junat olivat siltä päivältä jo menneet. Pysähdyimme kuitenkin juomaan oluet ennenkuin jatkoimme matkaa.

Toisen kerran tupsahdimme paikalle vähän vahingossa päiväsaikaan. Huomasimme kadulle asetetusta isosta kyltistä, että juna saapuisi noin 15 minuutin päästä ja päätimme jäädä odottamaan sitä.

Katu oli jo suljettu ja kun yritimme loikkia yhteen ravintoloista vartija pysäytti meidät ja kielsi menemästä. Samalla paikalle tuli nainen, jolla oli radan varressa kahvila. Hän vaihtoi vartijan kanssa muutaman sanan ja ohjasi meidät istumaan. Ostimme juomat kiitokseksi. Junan tuloa saimme lopulta odottaa melkein puoli tuntia. Olihan se hauska kokemus, kun juna meni ohi ihan vierestä. Teki todellakin mieli painautua seinään kiinni. Viereisessä pöydässä oli pariskunta, jotka eivät ymmärtäneet ettei kameran kanssa saanut kurkotella radan suuntaan, kun juna oli tulossa. Henkilökunta puhisi heille vihaisena ja ääntä korotettiin ihan tarkoituksella.

Tran Quoc Pagoda

Tran Quoc Pagoda on yksi Hanoissa sijaitsevista vanhimmista ja tunnetuimmista buddhalaistemppeleistä. Se sijaitsee Tây Hồ -järven (Länsijärvi) saarella ja sen historia ulottuu yli 1500 vuoden taakse. Alun perin temppeli rakennettiin 500-luvulla, kuningas Ly Nam Den aikana, ja sitä pidetään Hanoissa buddhalaisuuden merkittävänä keskuksena.

Me kävimme katsomassa temppeliä heti aamusta, koska arvelin siellä olevan ruuhkaisaa. Tran Quoc Pagoda on suosittu vierailukohde, ja siellä oli jo muitakin aamuvirkkuja meidän lisäksemme. Temppelialue oli kaunis ja kiertelimme siellä aikamme.

Presidentin palatsi

Temppeliltä kävelimme Presidentin palatsille, jonka läheltä löytyi myös toinen nähtävyys eli Ho Chi Minhin mausoleumi. Presidentin palatsi edustaa ranskalaista siirtomaa-ajan arkkitehtuuria, ja sen suunnitteli arkkitehti Auguste Henri Vildieu vuonna 1906. Rakennus on loisteliaasti koristeltu, ja siinä on tyylikkäitä pilareita sekä kauniita parvekkeita. Keltainen väri on yksi palatsin tunnusmerkeistä, ja se symboloi tuonaikaisia siirtomaavaltaisia rakennuksia.

Presidentin palatsi toimii nykyisin Vietnamin presidentin virallisena vastaanottopaikkana kansainvälisille vieraille ja diplomaateille, mutta presidentti itse ei asu siellä. Palatsiin ei pääse sisälle, ja sen lähistöllä on tiukat turvatoimet. Palatsin kuvaamista läheltä on rajoitettu eikä edes sen edessä olevan aidan takaa saa ottaa kuvia. Poliisit tulivat heti hätistelemään pois. Kävelimme vähän matkan päähän ja napsin sieltä muutaman kuvan.

Ho Chi Minhin mausoleumi

Ho Chi Minhin mausoleumi sijaitsee Ba Đìnhin aukiolla, samassa paikassa, jossa Ho Chi Minh julisti Vietnamin itsenäisyyden 2. syyskuuta 1945. Mausoleumi rakennettiin Ho Chi Minhin kuoleman jälkeen hänen kunniakseen, vaikka hän itse toivoi, että hänen ruumiinsa tuhkataan. Tämä toive kuitenkin sivuutettiin, ja hänen ruumiinsa palsamoitiin ja asetettiin näytille.

Mausoleumissa pääsee vierailemaan päivittäin klo 9-12. Vierailijoiden tulee peittää jalkansa eli shortsit ja minihameet ovat kiellettyjä. Siihenhän se meidän vierailu sitten kaatui, kun miehellä oli shortsit. Käytiin varmuudeksi kysymässä olisiko portilla ollut mahdollisesti jotain huiveja vaikka lainaksi, mutta meidät käännytettiin saman tien pois.

Kirjallisuuden temppeli

Kirjallisuuden temppelissä vierailevat opiskelijat käyvät siellä pyytääkseen siunausta opinnoilleen. Kirjallisuuden opiskelijana minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä temppeliin ja noudattaa muiden opiskelijoiden tapaan siunausta tulevaan. Sisäänpääsy oli vajaat 3 €. Puoliso ei edullisesta hinnasta huolimatta halunnut tulla mukaan. Kirjallisuuden temppeli toimi aikoinaan maan ensimmäisenä yliopistona. Temppeli symboloi perinteisesti oppimista, älykkyyttä ja koulutuksen tärkeyttä vietnamilaisessa yhteiskunnassa.

Temppeli on klassinen esimerkki vietnamilaisesta arkkitehtuurista, jossa on viisi pihaa, useita portteja, pyhäkköjä ja paviljonkeja. Rakennukset tehtiin pääasiassa puusta ja kivestä, ja ne ovat koristeellisia. Pihan keskellä on ”kirjoitusten kaivo”, joka on suuri vesiallas. Siellä on myös kivestä tehtyä steeloja, joihin on kaiverrettu konfutselaisvirkamiesten nimiä.

Yhdessä temppelirakennuksista oli jokin seremonia käynnissä. Naisilla oli perinteisiä värikkäitä asuja päällä ja välillä he kumartelivat rakennuksen sisään päin. Ympärillä oli tuoleja, joissa istui vieraita. En saanut selville mitä siellä tapahtui, mutta jäin vähäksi aikaa seuraamaan tilaisuutta.

Banh mi ja mietteitä Hanoista

Nähtävyyskierroksen jälkeen oli jo kova nälkä. Mies oli edellisenä päivänä (kun minä olin Halong Bay´lla) käynyt hotellin lähellä pienessä ravintolassa, mistä sai hyviä banh mi -patonkeja. Koska minä en ollut niitä vielä ehtinyt maistaa, menimme samaan paikkaan. Kanalla täytetty patonki oli todella hyvä, joten oli onnistunut valinta.

Myöhemmin kierreltiin vielä kaupoissa ja ostettiin pieniä tuliaisia. Kuivatut hedelmät, mangosuklaa ja kirjanmerkit olivat hyviä valintoja, koska ne eivät vieneet paljon tilaa. Matkalaukkuihin ei juuri mitään ylimääräistä olisi enää mahtunut.

Hanoi oli mielestäni viehättävämpi kaupunki kuin Ho Chi Minh City. Vaikka molemmissa kaupungeissa liikenne oli kaoottista ja mopoja sai väistellä, oli Hanoi tunnelmallisempi. Hanoin vanhankaupungin kapeat kadut, kauniit temppelit ja ranskalaista arkkitehtuuria huokuvat rakennukset olivat piste iin päälle.