Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla

Arequipan Colca kanjonille mennään kahdesta syystä; vaeltamaan tai katsomaan Andienkondorien lentämistä. Me menimme kanjonille jälkimmäisestä syystä. Colca kanjoni on 3270 metriä syvä ja on yksi maailman syvimmistä. Se on myös Perun kolmanneksi suosituin matkailukohde. Vuosittain siellä käy noin 120 000 ihmistä ympäri maailmaa.

Andienkondorit Colca kanjonin yllä

Colca kanjoni on Andienkondorien koti. Hyvällä tuurilla niitä voi nähdä aamulennolla melko läheltä ja moni tuleekin kanjonille katsomaan näiden mahtavien lintujen lentonäytöstä. Andienkondori on maailman kookkain lentotaitoinen lintu. Se voi elää 60-70 -vuotiaaksi ja sen siipien kärkiväli voi olla yli 3 metriä. Andienkondoreita kutsutaan myös ”Eternity bird” koska se symboloi pitkää ikää.

Lähdimme aamulla matkaan heti kuuden jälkeen ja toiveissa oli tottakai, että pääsisimme näkemäät kondorit. Opas kertoi, ettei edellispäivänä kanjonissa ollut näkynyt yhtään lintua. Sää vaikuttaa asiaan ja edellispäivänä oli ollut sateista ja pilvet olivat roikkuneet kanjonin yllä. Meillä kävi tuuri, koska sää oli selkeä ja pääsimme todistamaan viiden Andienkondorin lentoa. Olihan se aika huiman näköistä ja kaukaa katsottuna ei olisi uskonut miten suuresta linnusta on kyse.

Matka jatkuu Punoon

Kanjonilta palasimme takaisin Chivay´n kylään,  jossa olimme yöpyneet edellisyön ja nautimme siellä lounaan ennen kuin lähdimme pikkubussilla kohti Punoa. Ennen lounasta kävimme paikallisella torilla. Siellä oli isoja säkkejä täynnä mausteita, maissia sekä erilaisia perunoita. Niitä oli mustia ja valkoisia. Perussa on eri perunalajikkeita noin 5000 eikä mikään ihme, koska peruna on sieltä kotoisin. Tätäkään asiaa en tiennyt ennen Perun matkaa, että kotoinen peruna on alunperin lähtöisin kaukaa Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Aina oppii jotain uutta!

Lounaan jälkeen meillä alkoi viiden tunnin ajomatka Punoon (3830 m), Titicaca- järven rannalle. Vuoristotaudista kärsineet matkakumppanimme alkoivat olla paremmassa kunnossa. Minulla oli hyvä olo, mitä nyt vatsassa hieman kipristeli. Matkalla nousimme aina 4910 metriin saakka. Pysähdyimme ottamaan siellä valokuvia ja levähdyspaikalla olevilta myyjiltä oli mahdollisuus ostaa kauniita kankaita tai alpakanvillasta tehtyjä huiveja.

Punossa majoituimme Casa Andina -hotelliin. Hotelli oli muuten rauhallinen, mutta meidän huone oli sijainniltaan huonossa paikassa. Kerroksen aulassa oli tietokoneita, joita hotellin asukkaat käyttivät ja huoneemme oli juuri aulan välittömässä läheisyydessä. Puheen sorina ja kirjoittamisen äänet kuuluivat meidän huoneeseen, mutta onneksi kukaan ei viihtynyt siellä kovin myöhään.

Illalla teimme happihyppelyn kävelykadulle. Sää oli todella kylmä eikä ulkona kauaa viihtynyt. Perulaisten pöperöiden jälkeen teki mieli syödä jotain tuttua ja päädyin ravintolassa lasagne annokseen, joka oli erittäin maittava. Ystäväni otti kalaa, mutta se ei ollut oikein onnistunut. Illallisen jälkeen kävelimme nopeasti hyisessä ilmassa hotelliin. Oli ihanaa päästä nukkumaan, koska takana oli pitkä päivä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa
Karuja maisemia matkalla Chivayn kylään
Päivä Titicaca-järvellä

Blogiani voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.