Sammalsillansuon luontopolku Nastolassa

Syyskuun aurinkoinen sunnuntaipäivä suorastaan kutsui ulkoilemaan ja niinpä päätimme tyttäreni kanssa tehdä retken Nastolaan ja tutkia mitä Sammalsillansuon luontopolku tarjoaa luonnossa kulkijalle. Nastolan patikkapolku oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja edellisenä viikonloppuna oli lähellä, etten solminut lenkkareita jalkaan ja karauttanut autolla luontopolun lähtöpisteeseen.

Viime hetkellä heräsi epäilys kannattaako ajaa puolen tunnin matka vain kahden kilometrin mittaisen Sammalsillansuon reitin takia. En lähtenyt, mutta päätin antaa luontopolulle kuitenkin mahdollisuuden. Ja onneksi annoin. Vaikka luontopolun pituus ei päätä huimannut, oli se mielenkiintoinen kurkistus metsä- ja rantaluhtimaisemiin.

Navigaattori ohjasi yksityisalueelle

Lahdesta on Sammalsillansuon luontopolun lähtöpisteeseen noin 30 kilometriä. Olin laittanut navigaattoriin Sylvöjärven uimarannan osoitteen, koska luontopolku lähtee sen välittömästä läheisyydestä. Niinpä ihmettelimme kun navin ohjeilla päädyimme Mannakodin pihaan.

Joka puolella oli kylttejä yksityisalueesta, mutta niiden seassa oli viittoja myös uimarannalle. Otimme riskin ja ajoimme pihan läpi pienelle parkkipaikalle. Arvelimme, että jossain lähellä oli pakko olla luontopolun lähtöpiste.

Kun kävelimme lähemmäksi Sylvöjärven rantaa, huomasin että sinne johti hiekkatie ja parkkipaikkakin häämötti edessämme. Se meille ei selvinnyt miten sinne ajetaan. Olisi kai pitänyt kääntyä jostain aikaisemmasta tienhaarasta, mutta ajoimme navin ja uimarannalle ohjaavien kylttien mukaan. En jaksanut mennä siirtämään autoa. Mannakodin pysäköintialue ei onneksi ollut täynnä eikä alueella näkynyt ristin sielua.

Esteetön lintutorni

Uimarannan läheltä löytyy uudehko lintutorni, jonne kiipesimme ennen luontopolulle lähtemistä. Lintutornille on esteetön pääsy ja siellä on mukava katsella rannan lähistöllä viihtyviä lintuja.

Lintutornilta siirryimme luontopolulle, joka kulki aluksi enimmäkseen haapoja kasvava metsän läpi.  Polku oli leveä ja hyvä kävellä. Aurinkokin pilkotti, niin mikäpäs siinä oli ulkoillessa.

Sammalsillansuon luontopolku

Sammalsillansuolle rakennettiin talkootyöllä muutama vuosi sitten vesiensuojelukosteikko, jonka ansiosta suon umpeenkasvanut maisema avartui. Samalla kunnostettiin luontopolku, jota pitkin pääsee katselemaan monipuoleista kosteikkoluontoa sekä siellä viihtyviä lajeja. Muun muassa viitasammakon elinolosuhteet paranivat alueen kunnostamisen myötä.

Luontopolun varrella oli infotauluja, joissa kerrottiin minkätyyppisessä maastossa kävellään ja minkälaisia maamerkkejä kannattaa tähystää. Ne olivat kivoja ja opimme tauluista muun muassa mistä Sylvöjärvi on saanut nimensä. Sylvö tarkoittaa tulvaa, joten Sylvöjärvi tarkoittaa tulvajärveä.

Kun olimme kävelleet noin kilometrin, tulimme kylätielle ja sen ylitettyämme, polku jatkui pitkospuita pitkin. Pitkospuiden alkupäässä oli hevoshaka ja siellä näkyi liikettä. Emme jääneet heppoja kuitenkaan sen pidemmäksi aikaa katsomaan vaan jatkoimme matkaa. Edellispäivän sateet ja pitkospuille pudonneet puidenlehdet tekivät ne paikoitellen liukkaiksi, joten kovin vauhdikkaasti emme uskaltaneet edetä.

Koivujen varjossa

Ympärillä oleva metsä muuttui koivumetsiköksi ja niiden valkorunkoja ihailin eteenpäin hiipiessä. Luontopolun kunnostamisen yhteydessä oli rakennettu vankkarunkoinen kaarisilta Sylvöjärveen laskevan ojan yli. Täytyy hattua nostaa talkooväelle, joka on ahkeralla työllä laittanut alueen kuntoon. Ei ole ihan pikkujuttu raahata puutavaraa metsän keskelle ja rakentaa siltoja ja pitkospuita.

Pitkospuut päättivät kylätielle ja vähän aikaa ihmettelimme jatkuuko reitti tien toisella puolella vai loppuiko se siihen. Missään ei näkynyt kylttiä luontopolkun päättymisestä, mutta kylätietä molempiin suuntiin haravoidessa, totesimme, että tämä oli nyt tässä. Kävelimme samaa reittiä takaisin ja päivän reippailusaldoksi tuli noin neljä kilometriä.

Älä revi tuohta elävästä puusta

Varsinkin pienten lasten kanssa retkeillessä eväät on ehdoton juttu. Sammalsillansuon luontopolulla eväät voi syödä vaikka lintutornissa tai jos haluaa paistaa makkaraa, rannalta löytyy nuotiopaikka.

Jokaisen retkeilijän pitäisi muistaa ainakin yksi sääntö: älä revi elävästä puusta tuohta. Valitettavasti tämä oppi ei ole kovinkaan monelle mennyt perille, koska rantakoivujen pinnat oli kuorittu tuohista kieltokylteistä huolimatta.

Sammalsillansuon luontopolku ja lintutorni
Lähtöpaikka: Heinolantie 508, Uusikylä