Tasan vuosi sitten sain Rantapallon ylläpidolta sähköpostiviestin ”Onneksi olkoon! Uusi blogisi on onnistuneesti asennettu.” Ennenkuin viesti kolahti postiin, oli tapahtunut paljon mietintää ja pohdintaa. Blogin aloittamista mietin nimittäin lähes vuoden päivät. Vaikka yleensä olen päätöksissäni ripeä, tämä ajatus muhi päässäni aika kauan. Välillä se tuntui todella hyvältä ajatukselta, seuraavana päivänä taas maailman huonoimmalta. Kun ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja kesälomalla ajatukseni harhautuivat tuon tuosta blogin kirjoittamiseen, päätin että nyt tai ei koskaan. Kun palasimme kesämökiltä sunnuntaina kotiin, hautauduin tietokoneen ääreen blogiohjeistuksen kanssa loppupäiväksi. Seuraavana päivänä alkavat työt eivät edes harmittaneet, kun olin niin innoissani blogista. Ensimmäinen postaus näki päivänvalonsa seuraavana päivänä 1.8.2016.
Miten minusta tuli matkabloggaaja?
Ajatuksen kulku on minulla usein seuraavanlainen; ihailen muiden tekemisiä (tässä kohtaa esimerkiksi matkablogeja tai urheilusuorituksia) mutta en alkuun edes haaveile, että kokeilisin niitä itse. Jos sellainen ajatus edes tulee mieleen, pudistan heti päätäni ja totean, että ei minusta ole tuohon. Kun aikaa kuluu, huomaan pienen ajatuksen pirulaisen pesiytyneen päähäni eikä se jätä rauhaan ennenkuin nostan kädet pystyyn ja totean ”OK, yritetään!” Näin bloginikin oikeastaan sai alkunsa.
Ensimmäinen matkablogi, jota muistan lukeneeni oli Sarin La vida loca. Elettiin vuotta 2011 ja olin lähdössä ystäväni kanssa Peruun kahdeksi viikoksi. Ennen matkaa googlailin kaikkea mahdollista Peruun liittyvää ja törmäsin Sarin blogiin. Hänen kirjoitustyylinsä sekä upeat kuvat koukuttivat minut täysin ja löysin itseni blogin parista vielä matkan jälkeenkin.
Vuodet vierivät ja lueskelin satunnaisesti erilaisia blogeja niin matka-aiheisia kuin lifestylea ja muotiakin. Kuljin niihin aikoihin junalla töihin. Junamatkalla oli aikaa lueskella kaikenlaista, kun töitäkään ei pystynyt aina täydessä paikallisjunassa tekemään. Leenan London and Beyond -matkablogiin törmäsin siihen aikaan, kun Leena oli Taiwanissa. En tuntenut ketään, kuka olisi asunut Taiwanissa ja jäin seuraamaan Leenan elämää siellä. Siinä sivussa luin kaikki vanhatkin postaukset. Innostuin silloin myös kommentoimaan jotain juttuja.
Pikkuhiljaa alkoi se ajatuksen pirulainen pyörimään päässä, että miksen itsekin alottaisi blogia. Olin kuitenkin matkustellut paljon ja niistä reissuista riittäisi juttua. Kun Twitteriin perustettiin maanantai-iltojen iloksi #matkachat, minua harmitti ensin suunnattomasti etten voinut osallistua, kun minulla ei ollut blogia. Sittemmin hoksasin, että siihen pystyi osallistumaan kuka vaan, jolla olisi Twitter-tili. Chatin aiheet olivat kivoja ja kun jälkikäteen luin niistä koosteita, mietin miten itse olisin kysymyksiin vastannut. Minulla ei ollut Twitteria, mutta perustin sen #matkachat :in takia. Aloin selvästi solmia itseäni tiukemmin matkajuttuihin ja siinä puristuksessa se matkablogikin sitten syntyi.
Miten löydän aikaa matkablogille?
Jos nyt joku ihmettelee, miksi pohdin asiaa niin kauan ja hartaasti, johtui epäröintini yksinomaan ajankäytöstä. Vapaa-aikani oli todella kortilla, koska pelkästään työmatkoihin kului (ja kuluu edelleen) kolme tuntia päivässä. Iltaan ei siis montaa tuntia jää ja kun ne tunnit täytetään urheiluharrastuksilla sekä espanjan opiskelulla ja perhettäkin on, niin en tiennyt miten tuon yhtälön ratkaisisin. Lopulta se meni niin, että pyrin hoitamaan urheilut heti kun pääsin töistä kotiin ja loppuillan istuin koneen ääressä kirjoittamassa tai muokkaamassa / valitsemassa kuvia. Toki ihan jokainen ilta ei ole näin mennyt, mutta kun varsinkin alkuun yritin saada viikossa kaksi postausta maailmalle, niin se vaati kirjoitustyötä yömyöhään. Mutta en valita, olen nauttinut kirjoittamisesta todella paljon. Olen elänyt matkojani uudelleen, kun olen työstänyt tekstejä blogiin tai valinnut sopivia kuvia. Olen muistanut sellaisia asioita matkoilta, jotka ovat arkielämän myllerryksessä jo unohtuneet. Jokainen hetki on ollut tärkeä ja toivottavasti se on välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolelle.
Se mitä en nykyisin ehdi enää tekemään on television katselu ja lehtien lukeminen. Telkkaria en aikaisemminkaan paljoa katsellut, mutta nykyisin entistä vähemmän. Aikaa blogin kirjoittamiseen saisi käytettyä paljon enemmänkin. Mutta olen miettinyt sitäkin, että jos kirjoittaisin joka päivä, niin kyllästyisikö siihen. Aiheet ainakin loppuisivat aika nopeasti.
Suosituimmat postaukset
Blogin analytiikkaa on hauska tutkia. Varsinkin ensimmäisinä päivinä kävin aktiivisesti katsomassa onko kukaan käynyt blogissani ja oli jännittävää seurata kävijämäärien kasvua. Ensimmäiset kommentit oli myös kiva saada.
Lukijoita on selkeästi kiinnostanut Madrid, koska viime syksynä kirjoittamani Vinkkejä Madridiin matkustaville on ollut ensimmäisen vuoden luetuin artikkeli. Toiseksi nousi Illallinen entisessä kenkäkaupassa – Bistro Popot Lahti. Siellä kävin joulukuussa ja juttu tuo edelleen liikennettä blogiin. Kolmannella sijalla on Purjeveneellä Tallinnaan. Myös Matkamessut sekä Berliinin vinkit kiinnostivat.
Sen sijaan ”Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla”, ”Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa” sekä ”Joulutunnelmaa etsimässä Lahden joulukylässä” eivät niinkään ole lukijoita kiinnostaneet. Kaukomatkojen vähäisen kiinnostuksen ymmärrän, jos sinne ei ole matkaa suunnitteilla. Näköjään Lahden joulukyläkään ei lukijoita vetänyt puoleensa. Toki juttu voi tulevan joulun myötä sieltä vielä nousta. Nämä tilastothan elävät koko ajan.
Mitä bloggaaminen on antanut?
Kliseisesti voisi sanoa, että uusia ystäviä. Olen vuoden aikana saanut tutustua muutamiin matkabloggaajiin erilaisissa tapahtumissa ja vaikka emme ole aiemmin tavanneet, on juttu luistanut heti mutkattomasti. Great minds think alike! Lisäksi olen päässyt tilaisuuksiin ja paikkoihin, joihin ei olisi tullut muuten mentyä tai ei olisi ollut edes pääsyä.
Lukijoiden kommentit myös aina ilahduttavat. Se, että joku käyttää omaa aikaansa kommentin kirjoittamiseen, merkitsee todella paljon. Innolla odotan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pysythän matkassa mukana!
Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.
30 Comments
Hanneli/ duunireissaaja
31.7.2017 at 22:40Jotenkin se ekan vuoden täyteen tuleminen on melkoinen merkkipaalu. Että kokonaisen kalenterivuoden on tarkkaillut maailmaa bloggaajan silmin. Kiva kun lähdit mukaan tähän mukavaan seuraan, jolla ei ole ongelmia täyttää vapaa-aikaansa!
mertsik
3.8.2017 at 21:47Kiitos Hanneli 🙂 Vuosi on mennyt todella nopeasti, mutta niinhän sitä sanotaan että ”Time flies when you are having fun”. Matkabloggaajat ovat mukavaa seuraa ja hyvin on tällainen untuvikko otettu vastaan. Ja vapaa-ajan ongelmia ei todellakaan ole.
Johanna @ Out of Office
31.7.2017 at 22:54Paljon onnea vahvalle yksivuotiaalle!
Olenkin miettinyt miten aikasi riittää noin tiuhaan postaustahtiin, tämän lukemalla sekin selvisi 🙂
Minullakin ”Veneellä Tallinnaan” on aika suosittu juttu, ja linkkasin tuon sinun purjeveneversiosi sinne. Oma blogini alkoi päivittyä säännöllisesti viime vuoden maaliskuussa. Nyt kun jutut alkavat maturoitua Googlen näkövinkkelistä, tulee paljon liikennettä hakukoneen kautta. Ensin alkuun Facebook oli elintärkeä.
mertsik
3.8.2017 at 22:00Kiitos Johanna 🙂 Tallinnan juttua on luettu sinun sivusi kautta (kiitos vielä linkityksestä) ja laitoin sen Facebookissa yhteen veneilyaiheeseen ryhmään, joka myös toi paljon liikennettä. Google tuo kaiken kaikkiaan eniten liikennettä, mutta Facebook tulee hyvänä kakkosena.
sari / matkalla lähelle tai kauas
31.7.2017 at 23:03Onnittelut 1-vuotiaalle! Itselle tulee samana päivänä bloginpitoa 2-vuotta! Tämä on ihan kivaa.
mertsik
3.8.2017 at 22:06Kiitos Sari ja onnea 2-vuotiaalle 🙂 Tämä on kyllä mukavaa puuhaa ja hurjasti olen myös oppinut kaikenlaista vuoden aikana.
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
31.7.2017 at 23:20Onnittelut taaperoikään ehtineelle! Mulle on käynyt blogin kirjoittamisen kanssa samoin: telkun kattominen on jäänyt lähes kokonaan. Totta puhuen kaikki liikenevä vapaa-aika tahtoo mennä jollain lailla blogin kanssa. Jos ei muuta, niin sitten muiden blogipostauksia lukiessa. Tää on harrastus, joka tahtoo viedä käden, mutta mielellään sen antaa, sillä sen verran jää handuun kaikkea mukavaa 🙂
mertsik
3.8.2017 at 22:14Kiitos Annemaria 🙂 Niin kuuluuhan tähän paljon muutakin kuin postausten kirjoittaminen; some-kanavien päivitys, kommentteihin vastaaminen, muiden blogien lukeminen & kommentointi ym. Sekä ideointia, että mistä sitä seuraavaksi kirjoittaa.
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
1.8.2017 at 05:56Onnea sinulle hienosta blogitaipaleesta! Aikaa vieväähän tämä on, mutta myös niin koukuttavaa…
mertsik
3.8.2017 at 22:19Kiitos Sarsa 🙂 Kivaa ja koukuttavaa, juuri niin!
sirpa viitanen
1.8.2017 at 08:12Kiitos. Tämä oli psykologisesti mielenkiintoinen kuvaus motivoitumisesta ja innostumisprosessista. Eli jos kadehdit kalastajaa, opettele tänään pistämään mato koukkuun.
mertsik
3.8.2017 at 22:24Kiitos Sirpa! Niinkin sen voi sanoa. Jos jotain haluaa, niin se asia täytyy opetella ja tehdä töitä sen eteen. Juoksuharrastus on toinen asia elämässäni, joka on edennyt saman ”prosessin” mukaan. Ehkä voisi siitäkin joskus kirjoittaa, vaikkei se matkablogin aiheisiin varsinaisesti kuulu. Kiva, kun kommentoit!
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
1.8.2017 at 08:38Paljon onnea 1-vuotiaalle! Bloggaaminen on kyllä tosi koukuttavaa, mukavaa eikä ilman blogia osaisi enää elää! 🙂 Muistan muuten löytäneeni blogisi vaellusjuttujen innoittamana.
mertsik
3.8.2017 at 22:26Kiitos Virpi 🙂 Tämä on kyllä mukavaa ja onneksi tein vuosi sitten oikean päätöksen. Kiva kuulla, että vaellusjutut ovat kiinnostaneet.
Terhi | VAGABONDA
6.8.2017 at 16:25Onnea yksivuotiaalle! Onhan tämä aikaavievä harrastus, mutta todella antoisa 🙂 Lukeminen on mulla ikävä kyllä jäänyt huomattavasti vähemmälle blogin aloitettuani, mutta sarjoja katselen edelleenkin. Nyt vaan saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nimittäin yleensä käsittelen ja valikoin kuvat samalla, kun ohjelma pyörii taustalla 😀
Merja / Merjan matkassa
9.8.2017 at 16:52Kiitos Terhi 🙂 Minäkin olen yrittänyt kirjoittamista ja telkkarin katselua yhtäaikaa, mutta kyllä siinä jompi kumpi kärsii.. yleensä telkkari.
sari/ matkalla lähelle tai kauas
6.8.2017 at 19:09Onnea yksivuotiaalle! Täällä kaksivuotias noviisi. Nuo sinun pohdinnat oli hyviä. Minullakaan ei ollut kuin facebook, missä ensin loin erilliset sivut matkoja ja kuvia varten. Ajattelin, etten osaa kirjoittaa vaikka aina matkoilla tulee hinkun kirjoittamiseen. Kuukauden kuluttua minulla oli blogi. Instaa ja twitteriä ei ollut. Instan loin puolen vuoden päästä blogista ja twitter melko peäjälkeen. Nyt olen jo pinterestissäkin. Nälkä kasvaa syödessä. Tämä on kiva harrastus, jota voi harjoittaa kun aikaa on. No tietty sitä aikaa sitten kyllä tarvitaan. Ainakin, jos kovin aktiivisesti haluaa kirjoittaa.
Merja / Merjan matkassa
9.8.2017 at 16:57Onnea 2-vuotiaalle 🙂 Hieno kaari sinullakin Facebookista blogin kautta muihin some-kanaviin. Pinterestiä en ole opetellut, muutaman kerran tyttären tiliä kuikuillut, mutta taidan sen jättää kun aika ei tahdo riittää näihin olemassaoleviin.
Suunnaton
7.8.2017 at 11:03Onnittelut yksiuotiaalle! Oli tosi kiva lukea, millaisten mutkien kautta olet bloggaajaksi päätynyt. Ja täytyy sanoa, että tämäkin teksti oli tosi taidokkaasti kirjoitettu.
Merja / Merjan matkassa
9.8.2017 at 16:58Kiitos Suunnaton ihanasta kommentista <3 Näitä tarinoita on mukava lukea muiden blogeista, niin ajattelin kirjoittaa itse samasta aiheesta.
Kati / Lähinnä Kauempana
7.8.2017 at 12:41Onnea yksivuotiaalle! Parin kuukauden päästä minäkin pääsen juhlimaan 1-vuotistaivalta. Ilo on ollut tutustua niin blogiteksteihisi kuin ihan oikeassa elämässäkin. Ja taas viinin merkeissä nähdään varmaan loppukuustakin. 🙂 Jutellaan sitten lisää!
Merja / Merjan matkassa
9.8.2017 at 16:59Kiitos Kati <3 On ollut huippua tutustua ja onneksi pian taas nähdään 🙂
Anu / Mielilandia
8.8.2017 at 13:13Paljon onnea blogisynttäreiden johdosta! Tällaisia koosteita on minusta aina mukava lukea, ja hauskaa etenkin kuulla, mitkä asiat on saaneet sinut bloggaamaan. Hyvää toisen blogivuoden alkua ja mukavaa elokuuta sinne. 🙂
Merja / Merjan matkassa
9.8.2017 at 17:01Kiitos paljon Anu 🙂 Minustakin on ollut mukava lukea muiden blogeista samantyyppisiä tekstejä. Ihanaa elokuuta myös sinne!
Katja / Lähtöselvitetty
10.8.2017 at 22:31Tunnistan kyllä monia asioita tekstistäsi: aina siitä pitkästä etukäteispohdinnasta siihen, ettei televisiota ole ehtinyt katsomaan enää aikoihin. Mikähän siinä on, että tähän bloggaamiseen pitää sitten heti heittäytyä niin täysillä? Eivätkö blogit ole lähteneet liikkeelle siitä, kun ihmiset ovat vain ryhtyneet laittamaan ylös asioita, joita ovat tehneet? Tuskin heillä on ollut yhtä kunnianhimoiset tavoitteet kuin meillä tuntuu olevan. Me haluamme lukijoita, kommentteja ja tykkäyksiä – eikä vain omalta äidiltä. Ehkä se tästä tekeekin niin hauskaa, kun löytää oman lukijakuntansa ja huomaa, että ”hei, jotain kiinnostaa nämä munkin jutut”. Sitä voisi olla vaikeampi saavuttaa, jos hommaa tekisi pienemmällä liekillä.
Merja / Merjan matkassa
16.8.2017 at 22:32Hyvää pohdintaa Katja! Niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä ja kunnianhimo kasvaa. Säästöliekillä en osaisi tätä tehdä.
Heidi / Seikkailujen helmiä
11.8.2017 at 10:22Onnea 1-vuotiaalle! 🙂 Perästä tullaan. Minun pikku blogilla on synttärit parin kuukauden päästä. On tämä kyllä aikaavievää, mutta samalla antaa paljon. Koukkuunhan tähän on jäänyt ja pahasti.
Merja / Merjan matkassa
16.8.2017 at 22:36Kiitos Heidi ja onnea blogisynttäreille! Koukuttavaa mutta niin mukavaa 🙂
Kohteena maailma / Rami
13.8.2017 at 10:24Onnittelut yksivuotiaalle! Oi, ompa osunut mahtava blogi kohdalle, kun Sarin blogin muistat ensimmäisenä 🙂 Matkabloggaaminen on aikaavievää, mutta antoisaa puuhaa ja kirjoititkin upeasti omista tuntemuksistasi – niihin on helppo samaistua 🙂
Merja / Merjan matkassa
16.8.2017 at 22:38Kiitos Rami 🙂 Sarin blogi jäi aikoinaan hyvin mieleen ja tuleehan sitä vieläkin luettua. Mukavaa tämä on, mutta ah niin aikaavievää!