Hyvinvointiretkellä Nuuksion kansallispuistossa

Jos et ole vielä käynyt Espoossa Haltian luontokeskuksessa tai Nuuksion kansallispuistossa, niin suosittelen lämpimästi retkeä sinne vaikkapa kesälomalla. Täytyy myöntää, että ensimmäinen kerta se oli minullekin kun autolla kurvailin kohti Haltian luontokeskusta ja PING Studio goes Outdoors -tapahtumaa työpäivän jälkeen.

Ennenkuin pääsimme samoilemaan Nuuksion metsiin, kuulimme löytöretkeilijä Pata Degermanin vauhdikkaan esityksen, jossa hän avasi retkiensä rahoitusta ja tarinoita kuvien takaa. Periksi ei saa antaa, vaikka retkien rahoittajat tarjoaisivat ensin vain ei -vastauksia. Täytyy kyllä hattua nostaa miehelle, joka on jaksanut sinnikkäästi soitella yrityksiin (kunhan on ensin saanut oikeat henkilöt langan päähän) ja hankkinut rahoitusta uusiin retkiin. Mutta eipä sitä mitään saa, jos ei mitään tee, näin Patakin totesi.

Patan lisäksi kuulimme muitakin mielenkiintoisia esityksiä, joista varsinkin Retkipaikka jäi hyvin mieleen. Saattoi johtua siitä, että esimerkkinä oli käytetty Kouvolan lähellä sijaitsevaa Repoveden kansallispuistoa. Lahdesta ei ole sinne pitkä matka ja haaveilin jo viime kesänä lähteväni reppu selässä tallaamaan kansallispuiston polkuja. Enpä sinne koskaan päässyt, mutta nyt innostus heräsi uudelleen.

Esitysten jälkeen oli mahdollisuus tutustua Luontokeskus Haltian näyttelyihin. Sitä ennen Tom of Haltia eli Tom Selänniemi kertoi meille itse rakennuksesta sekä meneillään olevista näyttelyistä. Tiesitkö muuten, että luontokeskus Haltia on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta? Neljä vuotta sitten avattu luontokeskus on ensimmäinen massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus. Syy miksi siihen käytettiin itävaltalaista kuusta eikä suomalaista oli se, ettei Suomessa silloin vielä valmistettu rakennuksessa käytettyjä clt-levyjä. Sittemmin puurakentamisen uusin tekniikka on rantautunut myös meille.

Ennen näyttelyyn tutustumista kipaisin nopeasti autolle vaihtamaan vaatteet. Sää näytti uhkaavasti siltä, että sadekuuroja on luvassa ja onneksi olin ottanut kunnon ulkoilutamineet mukaan.

Luontokeskuksen päänäyttely esitteli kaikki Suomen 39 kansallispuistoa. Uutuutena näyttelyssä on panorama-seinällä 30 minuutin välein pyörähtävä teos, joka esittää miltä lintujen äänet näyttävät 3D:nä. Se oli visuaalisesti hienon näköinen.

Koska kello tikitti kovaa vauhtia ja luontoretkelle lähtö oli vain minuuttien päässä, jäi päänäyttelyyn tutustuminen vähän puolitiehen. Halusin nähdä myös Haltian uusimman erikoisnäyttelyn Nou Hätä. Näyttelyssä on otoksia villieläimistä hassuissa tilannekuvissa. Kuvat ovat todella hauskoja ja niitä on mahdollista myös ostaa mukaan. Tuotot lahjoitetaan Born Free -luonnonsuojelujärjestölle.

Näyttelystä kiiruhdin pihalle, jonne muut olivat jo kokoontuneet odottamaan luontoretkien alkua. Tarjolla oli kaksi erilaista retkeä, joista toinen oli hyvinvointiretki ja toisessa olisi päässyt juomaan nokipannukahvit. Molemmat kuulostivat kivoilta, mutta päätin kuitenkin mennä hyvinvointiretkelle. Piece of Forestin Elli vei meidät parin kilometrin pituiselle Maahisenkierrokselle.

Iloinen puheenpulputus kuului kun nousimme mäkeä ylös metsään. Elli pyysikin meitä hetken päästä tyhjentämään pään kaikista ajatuksista ja aistimaan miltä kävely tuntuu, miltä metsä tuoksuu ja ennenkaikkea olemaan hiljaa. Näinköhän se onnistuisi? Kiltisti tottelimme ja kävelimme hiljaisina kohti seuraavaa etappia. Yritin olla ajattelematta mitään, mutta eihän siitä mitään tullut. Hiljaa oleminen oli helppoa, mutta se ettei ajattele mitään, ei onnistunut ainakaan minulta.

Kävelimme näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle. Vesisade vaan kiihtyi siinä vaiheessa ja erilaiset rastitehtävät suoritimme nopeutetussa tahdissa. Sateesta huolimatta teki hyvää hengitellä metsän tuoksua ja rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Ellin työkaveri kertoikin olevansa nykyisin paljon rennompi, kun käy joka päivä metsässä kävelemässä. Siinäpä hyvä mindfullnes -vinkki ja helppo toteuttaa.

Retken päätteeksi nautimme kodassa grillimakkarasta ja vaahtokarkeista. Olimme aika yksimielisiä siitä, ettei makkara olisi maistunut niin hyvältä ilman luonnossa samoilua.

Luontoretken tarjosi Visit Espoo

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.