Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä

Barcelona on yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja ensimmäinen kerta oli vuonna 2005. Silloin vietin kaupungissa vain muutaman tunnin. Toinen kerta oli viime vuonna ja silloin viivyin Barcelonassa muutaman päivän. Iltapäivä reissuni tähän värikkääseen kaupunkiin ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti ja siitä kerron nyt teille.

Olimme perheen kanssa lomamatkalla vuonna 2005 Espanjassa, La Pineda -nimisessä rantalomakohteessa, josta oli n. 100 km Barcelonaan. Olin päättänyt jo ennen reissuun lähtöä, että haluan ehdottomasti viettää päivän Barcelonassa, koska olemme niin lähellä tätä hienoa kaupunkia. Mies ja lapset eivät kuitenkaan halunneet lähteä + 30 asteen helteessä kuumaan kaupunkiin, joten päätin lähteä matkaan yksin. Ensin mietin, että otan bussin tai junan ja menen päiväksi tutkimaan Barcelonan nähtävyyksiä. Lomakohteessa törmäsimme kuitenkin kadun varrella olevaan kojuun, jossa myytiin retkipakettia Barcelonaan. Totesin sen minulle helpommaksi tavaksi, ei tarvitsisi itse sitten niin paljon suunnistaa, kun menisi vain muiden mukana. Retkellä käytäisiin myös katsomassa juuri ne kohteet, joista olin eniten kiinnostunut.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänämme lähdin sitten iltapäivästä matkaan. Mies ja lapset saattelivat minut bussiin. Oppaana meillä oli venäläissyntyinen mies, joka oli asunut Espanjassa jo vuosia ja puhui sujuvasti espanjaa. Huomasin melko pian, että suurin osa seurueestamme oli venäläisiä. Heitä oli niin paljon, että saivat oman bussin ja me muut – englantia puhuvat – menimme toiseen bussiin. Matka Barcelonaan sujui joutuisasti ja pian olimme ensimmäisen nähtävyyden, Sagrada Familian luona. Kiertelimme keskeneräisessä kirkossa ja ihmettelimme sen jättimäistä kokoa.

Kaunis Güellin puisto, mutta…

Seuraavaksi suuntasimme Gaudin suunnittelemaan Güellin puistoon. Opas antoi vinkkejä missä kannattaisi kierrellä ja sieltä löytyi myös matkamuistomyymälä, jossa hän suositteli käymään. Lähdin ensin pienelle kävelylle puistoon ja ihmettelin hetken päästä kun muita meidän bussissa olleita ei näkynyt. Ajattelin, ettei heitä tainnut siellä kiertely kiinnostaa niin paljon kuin minua. Minä sen sijaan päätin ottaa kaiken irti upeasta puistosta. Kävelyn päätteeksi katsoin kellosta, että vielä olisi aikaa piipahtaa myymälässä ja kävin tekemässä siellä pieniä ostoksia. Kassalla vilkaisin kelloa uudestaan ja totesin, että minulla olisi viisi minuuttia aikaa bussin lähtöön. Ei siis kiirettä, koska parkkipaikka olisi kulman takana.

… sinne voi myös eksyä

Lähdin kaupasta ja kurvasin siihen suuntaan, jossa luulin parkkipaikan olevan. Tässä vaiheessa varmaan arvaattekin, ettei se siellä ollut – ei siellä päinkään. Ryntäilin edestakaisin hädissäni ja kyselin vastaantulevilta ihmisiltä, missä on pääportti. Arvelin, että bussi olisi siellä. Minut ohjattiin pääportille, mutta tajusin heti, ettei se ollut oikea paikka. Vilkuilin kelloa ja olin jo pahasti myöhässä. Kun vihdoin ja viimein löysin oikean parkkipaikan, olin 15 minuuttia myöhässä eikä bussia näkynyt enää missään. Voi itku! Hätäännyin ja itkien soitin miehelleni, joka oli lomakohteemme vieressä olevassa kylässä käymässä lasten kanssa. Hän ei soitostani tietenkään ilahtanut, vaan melkein odotin kuulevani ”Pitikö sinne lähteä”. Mies pysyi viisaasti hiljaa ja hetken aikaa tilannetta ihmeteltyämme, tulimme siihen tulokseen, että yritän päästä mahdollisimman nopeasti Katalonian aukiolle. Muistelin, että opas kertoi retken seuraavan kohteen olevan yksi Gaudin taloista ja sen jälkeen menisimme Katalonian aukiolle, jossa olisi omaa aikaa tehdä ostoksia tai käydä vaikkapa kahvilla.

Kyyneliä pyyhkien kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta mistä löytyisi lähin metroasema ja sain hyvät ohjeet, joiden avulla asema löytyikin melko pian. Ostin lipun ja istuin vaunuun. Hoin mielessäni, että minun on pakko löytää aukiolta joku tutunnäköinen ihminen, joka oli samassa bussissa kuin minä. Ellen löytäisi, joutuisin etsimään Barcelonasta hotellihuoneen, koska viimeinen bussi tai juna lomakohteeseemme oli jo mennyt.

Seikkailu jatkuu Barcelonassa Katalonian aukiolla

Katalonian aukiolla hyppäsin pois metron kyydistä ja juoksin katsomaan näkyisikö jotain tutunnäköistä henkilöä. Soitin siinä myös miehelleni ja päivitin tilanteen. He olivat myös palanneet La Pinedaan ja etsineet sen kojun, mistä ostin retken. He yrittivät parastaikaa saada yhteyttä bussin kuljettajaan tai oppaaseen, ja kertoa, että yksi lammas joukosta oli eksynyt. Suljin puhelimen ja aloin kävelemään aukion reunaa pitkin ja tähyilin näkyisikö ketään tutunnäköistä. Melko nopeasti huomasin isokokoisen punapaitaisen miehen toisella puolella aukiota. Voisiko tuo olla sama kaveri, joka istui bussissa edessäni? Pakko olla, tuumin ja aloin juoksemaan häntä kohti heiluttaen samalla käsiäni. Kun pääsin lähemmäksi huudahdin hänelle ”Hey, do you remember me?” Olin melko varma, ettei mies muistaisi minua, vaan ihmettelisi, että mikä sekopää häntä lähestyy. Ihmeekseni hän totesi minulle englanniksi, että ”Siinähän sinä olet. Ihmettelinkin minne hävisit”. Kävi ilmi, että hän oli huomannut etten ollut bussin kyydissä ja oli jopa sanonut oppaallemme siitä. Opas ei ollut ottanut katoamistani kovin tosissaan, vaan oli tuumannut, että olin varmaan mennyt toiseen bussiin.

Mies esittäytyi Patiksi ja näytti minulle mistä bussimme lähtee. Aikaa oli vielä noin 15 minuuttia, mutta en halunnut lähteä yksin enää minnekään seikkailemaan. Pat kertoi menevänsä vielä kahville ja kysyi tulisinko mukaan. Hörppäsimme kahvit ja kävelimme sen jälkeen kokoontumispaikalle. Pat kertoi olevansa Irlannista ja sieltä oli myös vanhempi pariskunta, joka jo odotteli bussia aukion reunalla. Kerroin heille eksymisestäni ja he kuuntelivat kauhistuneina tarinaani.  Totesimme yhteen ääneen, että olipa onni kun näin Patin ja löysin takaisin porukkaan. Kun opas saapui paikalle, huomautin hänelle, että olin jäänyt puistoon. Hän oli todella pahoillaan tapahtuneesta. Vika oli tietysti minun, koska en ollut huolellisemmin selvittänyt bussin todellista lähtöpaikkaa, mutta mielestäni oppaalla oli myös velvollisuus laskea matkustajat ennen lähtöä ja tarkistaa, että kaikki ovat paikalla. Muistin samalla, että perheelle pitäisi myös päivittää tilanne. Mies olikin jo ehtinyt sillä välin puhua peräti bussiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Tämä oli luvannut selvittää tilanteen ja vannonut miehelleni, että kyllä se vaimo sieltä löytyy.