Australia – autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon

Kahden Sydneyssä vietetyn päivän jälkeen sanoimme kaupungille heipat muutamaksi päiväksi ja suuntasimme vuokra-autolla kohti Blue Mountainsin kansallispuistoa. Ennenkuin solahdimme vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan, saimme ylimääräisiä sydämentykytyksiä autovuokraamossa.

Vuokra-auton haku ei sujunut kommelluksitta

Haimme vuokra-auton Star Casinolta, jossa Avisin toimipiste sijaitsi. Hotellilta oli sinne reilu kilometri, mutta taitoimme matkan taksilla painavien matkalaukkujen vuoksi. Star Casino oli nimensä mukaan iso kasinohotelli ja ihmettelimme sen edessä mistä löydämme Avisin toimiston. Hotellin ovimies neuvoi meille reitin, mutta ohjeistus oli niin pitkä, että olin unohtanut siitä jo puolet ennenkuin hän pääsi loppuun. Ovimiehen vanhempi kollega lähti ystävällisesti saattamaan meitä ja reitti oli kieltämättä aika monimutkainen.

Avisin toimistolla meitä jo odoteltiin. Sieltä ei näköjään satamäärin autoja haeta päivän aikana. Suurin ruuhka taitaa olla lentokentän toimipisteessä. Mies alkoi etsiä repustaan rahapussia ja kansainvälistä ajokorttia vain huomatakseen, ettei kukkaroa löytynyt. Reppu laitettiin ylösalaisin ja minä pengoin omaani, vaikken uskonut sen sieltä löytyvän. Paniikkihan siitä meinasi iskeä ja päässä vilisi ajatuksia mitä tästä seuraa.

Kun rahapussia ei löytynyt, mies lähti ovimiehen (joka onneksi oli jäänyt toimiston ulkopuolelle hengailemaan) kanssa samaa reittiä takaisin katsomaan olisiko se pudonnut maahan. Sillä välin minä vuodatin Avisin kaverille koko tarinan meidän reissumme siihen astisista vaiheista aina lakkouhasta koronaan. Puuskahdin epätoivoisena vielä lopuksi, saadaanko autoa vuokrattua, jos ei miehen rahapussia löydy. Minulla ei ollut kansainvälistä ajokorttia, joka Australiassa vaaditaan. Avisin kaveri lohdutteli, että jos minulta ylipäänsä löytyy ajokortti se riittää. Varaus voidaan siirtää minun nimiini ja koska aviopuoliso saa ajaa myös autoa ilman lisämaksuja, ei asiasta koituisi ongelmia. Hetken päästä mies tuli ovimies vanavedessään takaisin helpottuneena hymyillen. Rahapussi oli löytynyt maasta hotellin edustalta. Se oli tippunut siihen repun avonaisesta taskusta. Onni onnettomuudessa oli, ettei kukaan ollut varastanut sitä. Huh!

Huokaisimme helpotuksesta ja paperitöiden jälkeen saimme uudenkarhean Nissanin katumaasturin alle. Seuraava jännitysmomentti oli vasemmanpuoleinen liikenne. Se yhdessä navigaattorin omaperäisten reittien kanssa aiheutti aluksi harmaita hiuksia, mutta muutaman liikenneympyrän jälkeen ajaminen alkoi sujua. Huomasimme myöhemmin, että navigaattoriin oli laitettu oletukseksi väistellä teitä, joissa oli tietulleja. Siitä johtui ihmeelliset käskytykset ajella pikkuteitä pitkin.

Blue Mountainsin kansallispuisto

Blue Mountains ei nimestään huolimatta tarkoita sinisiä vuoria vaan vuosituhansien kuluessa muodostunutta ylänköä. Kansallispuiston alueella on paljon hiekkakivijyrkänteitä, kanjoneita ja laaksoja. Maisemia voi ihailla helpoiten näköalapaikoilta tai halutessaan patikoiden ja kiipeillen. Blue Mountains on Unescon maailmanperintökohde. Sydneysta ajaa Blue Mountainsille parissa tunnissa. Sinne tehdään myös erilaisia päiväretkiä, joihin kannattaa tutustua ellei halua hypätä auton rattiin.

Me ajoimme ensin Echo Pointin näköalapaikalle. Parkkitilaa oli rajoitetusti, koska siellä tehtiin kunnostustöitä. Kuvista päätellen sinne ollaan rakentamassa amfiteatterin tyyppistä katsomoa. Parkkipaikkaa haimme hetken, kunnes tienvarresta löytyi vapaata. Kävelimme ensin pientä polkua näköalapaikalle, josta Three Sisters -kalliot eivät vielä kunnolla erottuneet. Pienen matkan päässä oleva Honeymoon Lookout tarjosi hienoja maisemia, mutta ei vieläkään kolmea siskosta. Niitähän kaikki tulevat Blue Mountainsille ensisijaisesti katsomaan., mutta mikä ihmeen luontopolku tämä oli, kun ei siskoksia näkynyt lainkaan.

Palasimme takaisin lähtöpisteeseen Echo Pointille. Sieltähän ne näkymät Three Sistersille vihdoin avautuivat. Kesäsesongin loppumisen huomasi kun meidän lisäksi siellä oli vain kourallinen ihmisiä. Valokuvausvuoroja ei tarvinnut pitkään odotella, kun aina joku nurkka näköalapaikalta oli vapaana. Eri pituisia kävelyreittejä olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta kuumasti porottava aurinko ei houkutellut pidemmille patikointireiteille.

Scenic World

Huomioni oli kiinnittynyt jo aiemmin Scenic Worldin mainoksiin ja päätimme käydä katsomassa minkälainen paikka se on. Echo Pointilta oli sinne lyhyt ajomatka. Alueella oli ilmainen parkkihalli ja siitä tuli heti iso plussa.

Scenic Worldin pääsyliput maksoivat AUD 44 / hlö (n. 25 €). Siihen kuului neljä erilaista ajelua, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. Hyppäsimme ensin Scenic Railwayn kyytiin. Meno oli kuin hurjassa huvipuistolaitteessa. Laskeuduimme 300 metriä jyrkästi laakson pohjalle. Edessä istunut nainen oli kalpeana järkytyksestä ja mietti ääneen miksi oli vapaaehtoisesti hypännyt moisen vekottimen kyytiin.

Laakson pohjalla oli laudoista rakennettu helppokulkuinen metsäpolku ”Scenic Walkway”. Kävelyn jälkeen nousimme Scenic Cablewaylla 500 m takaisin lähtöpisteeseen ja sen jälkeen ajelimme vielä Skyway-köysiradalla, jossa pääsi ihastelemaan Three Sistersia sekä Katoomba Fallsia. Köysiratavaunun lattiassa oli keskellä kaistale lasia, josta pääsi kurkistelemaan alas.

Suosittelen Scenic Worldia, jos tämäntyyppiset ajelut kiinnostavat etkä ole korkeanpaikankammoinen. Jos olisimme jättäneet Blue Mountainsiin tutustumisen vain kahteen näköalapaikkaan, niin aika ohuelle olisi jäänyt. Nyt pääsi näkemään enemmän ja eri puolilta aluetta.

Katoomba

Katoomba on hyvä tukikohta Blue Mountaisilla vierailulle. Se on myös alueen suurin kaupunki (asukkaita noin 8000) ja sieltä löytyy erilaisten majoitusvaihtoehtojen lisäksi kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

Meillä ei ollut varattuna majoituksia road trip -osuudelle, joten menimme kysymään ensimmäisestä vastaan tulevasta motellista vapaata huonetta. Tilaa oli ja hinta oli vain AUD 115 (n. 70 €). Huoneen saimme toisesta kerroksesta ja koska hissiä ei ollut päätimme jättää matkalaukut autoon ja ottaa sieltä mukaan vain mitä illan aikana tarvitaan.

Illalla kävimme syömässä Old City Bankissa, joka oli vanhaan pankkiin tehty ravintola. Ruokailun aikana satoi aika rivakasti vettä, mutta onneksi kuuro meni ohi ja saimme kävellä takaisin motelliin kastumatta.

Katoomban raitti näytti illalla aika hiljaiselle. Ravintolat menivät aikaisin kiinni emmekä löytäneet koko kylästä pubia, jonne olisi voinut mennä hetkeksi istumaan. Ehkä se oli hyväkin, niin pääsimme aamulla aikaisin liikkeelle.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä