Kahden Sydneyssä vietetyn päivän jälkeen sanoimme kaupungille heipat muutamaksi päiväksi ja suuntasimme vuokra-autolla kohti Blue Mountainsin kansallispuistoa. Ennenkuin solahdimme vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan, saimme ylimääräisiä sydämentykytyksiä autovuokraamossa.
Vuokra-auton haku ei sujunut kommelluksitta
Haimme vuokra-auton Star Casinolta, jossa Avisin toimipiste sijaitsi. Hotellilta oli sinne reilu kilometri, mutta taitoimme matkan taksilla painavien matkalaukkujen vuoksi. Star Casino oli nimensä mukaan iso kasinohotelli ja ihmettelimme sen edessä mistä löydämme Avisin toimiston. Hotellin ovimies neuvoi meille reitin, mutta ohjeistus oli niin pitkä, että olin unohtanut siitä jo puolet ennenkuin hän pääsi loppuun. Ovimiehen vanhempi kollega lähti ystävällisesti saattamaan meitä ja reitti oli kieltämättä aika monimutkainen.
Avisin toimistolla meitä jo odoteltiin. Sieltä ei näköjään satamäärin autoja haeta päivän aikana. Suurin ruuhka taitaa olla lentokentän toimipisteessä. Mies alkoi etsiä repustaan rahapussia ja kansainvälistä ajokorttia vain huomatakseen, ettei kukkaroa löytynyt. Reppu laitettiin ylösalaisin ja minä pengoin omaani, vaikken uskonut sen sieltä löytyvän. Paniikkihan siitä meinasi iskeä ja päässä vilisi ajatuksia mitä tästä seuraa.
Kun rahapussia ei löytynyt, mies lähti ovimiehen (joka onneksi oli jäänyt toimiston ulkopuolelle hengailemaan) kanssa samaa reittiä takaisin katsomaan olisiko se pudonnut maahan. Sillä välin minä vuodatin Avisin kaverille koko tarinan meidän reissumme siihen astisista vaiheista aina lakkouhasta koronaan. Puuskahdin epätoivoisena vielä lopuksi, saadaanko autoa vuokrattua, jos ei miehen rahapussia löydy. Minulla ei ollut kansainvälistä ajokorttia, joka Australiassa vaaditaan. Avisin kaveri lohdutteli, että jos minulta ylipäänsä löytyy ajokortti se riittää. Varaus voidaan siirtää minun nimiini ja koska aviopuoliso saa ajaa myös autoa ilman lisämaksuja, ei asiasta koituisi ongelmia. Hetken päästä mies tuli ovimies vanavedessään takaisin helpottuneena hymyillen. Rahapussi oli löytynyt maasta hotellin edustalta. Se oli tippunut siihen repun avonaisesta taskusta. Onni onnettomuudessa oli, ettei kukaan ollut varastanut sitä. Huh!
Huokaisimme helpotuksesta ja paperitöiden jälkeen saimme uudenkarhean Nissanin katumaasturin alle. Seuraava jännitysmomentti oli vasemmanpuoleinen liikenne. Se yhdessä navigaattorin omaperäisten reittien kanssa aiheutti aluksi harmaita hiuksia, mutta muutaman liikenneympyrän jälkeen ajaminen alkoi sujua. Huomasimme myöhemmin, että navigaattoriin oli laitettu oletukseksi väistellä teitä, joissa oli tietulleja. Siitä johtui ihmeelliset käskytykset ajella pikkuteitä pitkin.
Blue Mountainsin kansallispuisto
Blue Mountains ei nimestään huolimatta tarkoita sinisiä vuoria vaan vuosituhansien kuluessa muodostunutta ylänköä. Kansallispuiston alueella on paljon hiekkakivijyrkänteitä, kanjoneita ja laaksoja. Maisemia voi ihailla helpoiten näköalapaikoilta tai halutessaan patikoiden ja kiipeillen. Blue Mountains on Unescon maailmanperintökohde. Sydneysta ajaa Blue Mountainsille parissa tunnissa. Sinne tehdään myös erilaisia päiväretkiä, joihin kannattaa tutustua ellei halua hypätä auton rattiin.

Polun vieressä kuljeskeli myös tällainen lisko. Tuimasta ilmeestä huolimatta oli kuulemma harmiton kaveri.
Me ajoimme ensin Echo Pointin näköalapaikalle. Parkkitilaa oli rajoitetusti, koska siellä tehtiin kunnostustöitä. Kuvista päätellen sinne ollaan rakentamassa amfiteatterin tyyppistä katsomoa. Parkkipaikkaa haimme hetken, kunnes tienvarresta löytyi vapaata. Kävelimme ensin pientä polkua näköalapaikalle, josta Three Sisters -kalliot eivät vielä kunnolla erottuneet. Pienen matkan päässä oleva Honeymoon Lookout tarjosi hienoja maisemia, mutta ei vieläkään kolmea siskosta. Niitähän kaikki tulevat Blue Mountainsille ensisijaisesti katsomaan., mutta mikä ihmeen luontopolku tämä oli, kun ei siskoksia näkynyt lainkaan.
Palasimme takaisin lähtöpisteeseen Echo Pointille. Sieltähän ne näkymät Three Sistersille vihdoin avautuivat. Kesäsesongin loppumisen huomasi kun meidän lisäksi siellä oli vain kourallinen ihmisiä. Valokuvausvuoroja ei tarvinnut pitkään odotella, kun aina joku nurkka näköalapaikalta oli vapaana. Eri pituisia kävelyreittejä olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta kuumasti porottava aurinko ei houkutellut pidemmille patikointireiteille.
Scenic World
Huomioni oli kiinnittynyt jo aiemmin Scenic Worldin mainoksiin ja päätimme käydä katsomassa minkälainen paikka se on. Echo Pointilta oli sinne lyhyt ajomatka. Alueella oli ilmainen parkkihalli ja siitä tuli heti iso plussa.
Scenic Worldin pääsyliput maksoivat AUD 44 / hlö (n. 25 €). Siihen kuului neljä erilaista ajelua, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. Hyppäsimme ensin Scenic Railwayn kyytiin. Meno oli kuin hurjassa huvipuistolaitteessa. Laskeuduimme 300 metriä jyrkästi laakson pohjalle. Edessä istunut nainen oli kalpeana järkytyksestä ja mietti ääneen miksi oli vapaaehtoisesti hypännyt moisen vekottimen kyytiin.

Kuva: scenicworld.com.au

Poistuminen Scenic Railwayn kyydistä
Laakson pohjalla oli laudoista rakennettu helppokulkuinen metsäpolku ”Scenic Walkway”. Kävelyn jälkeen nousimme Scenic Cablewaylla 500 m takaisin lähtöpisteeseen ja sen jälkeen ajelimme vielä Skyway-köysiradalla, jossa pääsi ihastelemaan Three Sistersia sekä Katoomba Fallsia. Köysiratavaunun lattiassa oli keskellä kaistale lasia, josta pääsi kurkistelemaan alas.

Alueella on toiminut hiilikaivos, joka lopetti toimintansa yli 70 vuotta sitten.

Termittipesä eukalyptuspuiden varjossa
Suosittelen Scenic Worldia, jos tämäntyyppiset ajelut kiinnostavat etkä ole korkeanpaikankammoinen. Jos olisimme jättäneet Blue Mountainsiin tutustumisen vain kahteen näköalapaikkaan, niin aika ohuelle olisi jäänyt. Nyt pääsi näkemään enemmän ja eri puolilta aluetta.

Cableway-ajelulla

Ja seuraavaksi Skywayn kyytiin

Katoomba Falls

Näkymä Three sistersille Skywayn kyydistä
Katoomba
Katoomba on hyvä tukikohta Blue Mountaisilla vierailulle. Se on myös alueen suurin kaupunki (asukkaita noin 8000) ja sieltä löytyy erilaisten majoitusvaihtoehtojen lisäksi kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.
Meillä ei ollut varattuna majoituksia road trip -osuudelle, joten menimme kysymään ensimmäisestä vastaan tulevasta motellista vapaata huonetta. Tilaa oli ja hinta oli vain AUD 115 (n. 70 €). Huoneen saimme toisesta kerroksesta ja koska hissiä ei ollut päätimme jättää matkalaukut autoon ja ottaa sieltä mukaan vain mitä illan aikana tarvitaan.

Meidän motelli Katoomban kaupungissa
Illalla kävimme syömässä Old City Bankissa, joka oli vanhaan pankkiin tehty ravintola. Ruokailun aikana satoi aika rivakasti vettä, mutta onneksi kuuro meni ohi ja saimme kävellä takaisin motelliin kastumatta.
Katoomban raitti näytti illalla aika hiljaiselle. Ravintolat menivät aikaisin kiinni emmekä löytäneet koko kylästä pubia, jonne olisi voinut mennä hetkeksi istumaan. Ehkä se oli hyväkin, niin pääsimme aamulla aikaisin liikkeelle.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen
Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
18 Comments
Teija / Lähdetään Taas
29.3.2020 at 20:29Siis voi mikä tuuri, että lompakko löytyi! Aiheutti jo lukiessa sydämentykytyksiä, että miten teidän mahtaa käydä. Onneksi kaikki meni tuon osalta lopulta hyvin ja pääsitte noihin maisemiin. Näyttää tosi upealta!
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:25Kiitos Teija! Monenlaisia ajatuksia risteili päässä, kun miehen lompakko hetkeksi katosi. Periaatteessa oltais pärjätty, koska mulla oli kaksi luottokorttia ja käteistä, mutta lisäduunia olisi tullut korttien peruutuksista yms. ja olishan se varmasti loppumatkaan vaikuttanut jollain lailla. Onneksi selvittiin säikähdyksellä 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
30.3.2020 at 15:59Itselläni meni jonkin aikaa aina pyyhkijät epähuomiossa päälle vilkun sijaan, kun ensimmäisiä kertoja vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajoin. 🙂 Kivoja kuvia Blue Mountaisilta, tulee myös oma matka mieleen. 🙂
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:29Kiitos Mikko! Pyyhkijät ja vilkku sekoittui meilläkin. Ekana päivänä pyyhkijät heilui koko ajan, viimeisinä päivinä ei enää niin montaa kertaa 🙂
Tiina Johanna / Kookospalmun alla
30.3.2020 at 16:07Todella mahtavat maisemat! Three Sisters näyttää hienolta. 🙂 Ehdottomasti varmasti kokemuksen arvoinen tuo Scenic World ja itseänikin alkoi houkuttaa, olin myyty oikeastaan jo heti alkuun, kun mainitsit tuon reitin alkupuoliskon, koska rakastan pieniä hurjapäisiä ilon hetkiä, hehe. 😀 Teillä kävi todella hyvä tuuri miehesi lompakon kanssa, ai että, huh! Onni matkassa, ettei sitä oltu varastettu ja löytyi nopeasti. 🙂
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:31Kiitos Tiina Johanna! Scenic World oli kokemuksen arvoinen ja ainoa hurja juttu oli se alun ”Railway”. Miehen lompakon kanssa selvittiin onneksi säikähdyksellä 🙂
Anna K. - Kaukaa haettua
31.3.2020 at 18:14Tuli mieleen, että Norjassa on seitsemän siskon vuorijono. Onkohan muitakin vuorisiskoja maailmassa? Kuuluiko näihin joku vanha kansantaru?
Ihania ja samaan aikaan pelottavia nuo kaikki härvelit, joilla ajoitte. Mutta olisin mennyt itsekin, koska maisemat olleet aivan huikeita! Niin suurta ja avaraa!
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:39Kiitos Anna! Heitit hyvän kysymyksen. Muista vuorisiskoista en osaa sanoa, täytyypä googlailla. Kolmeen siskokseen liittyy aboriginaalien muinainen tarina, jonka mukaan sisarukset asuivat kyseisellä alueella ja rakastuivat naapuriheimon poikiin, mikä oli ankarasti kiellettyä. Avioliitto heimojen välillä ei ollut sallittua, joten pojat päättivät ryöstää tytöt itselleen. Siitä syntyi heimosota, jonka aikana heimon vanhin muutti tytöt kivipatsaiksi suojellakseen heitä. Heimon vanhin kuoli taistelun aikana, eikä muilla ollut taitoa muuttaa tyttöjä takaisin ihmisiksi. Kolme siskoa odottaa siis vieläkin vapautumista.
Kohteena maailma / Rami
1.4.2020 at 08:55Upean näköistä ja Blue Mountains on kyllä bongattu aikaisemminkin tulevaa Australian reissua varten, koska ikinä tuleekaan ajankohtaiseksi. Todella kauniita maisemia, ei voi muuta sanoa!
Mitä Anna K tuossa ylempänä pohtii sisarvuorijonoista, niin niitä on kyllä ympäri maailmaa. Seitsemän siskon vuorijono on jo paljon, useimmiten ne on kolmea sisarta jne 🙂
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:46Kiitos kommentista Rami sekä sisarvuorijonoihin liittyvästä infosta. Blue Mountains kannattaa pitää listalla, kun Australiaan menee. Upeita maisemia ja siellä pääsee myös patikoimaan, joka teidän perheessä taitaa olla suosittua ajanvietettä 🙂
Pirkko / Meriharakka
1.4.2020 at 10:33Teille näyttää osuneen ihanan aurinkoinen päivä vierailullenne!
Me kävimme tuolla joskus ehkä viitisen vuotta sitten ja silloin matkalla sinne ja vielä aluksi perilläkin oli sellainen sumu, että Three Sisters uhkasi jäädä näkemättä, mutta sitten onneksi hetki saapumisemme jälkeen pilvet väistyivät ja näimme sentään maisemat, vaikkemme sinistä taivasta.
Kävimme siellä ihan valmiilla retkellä, tosin valitsimme sellaisen ”pieni ryhmä” -version ja samaan retkeen kuului joku aboriginaalikeskus tansseineen ja joku kenguruiden ja koaloiden pelastuskeskus.
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 18:49Kiitos Pirkko! Meille osui kauniin aurinkoinen ja selkeä sää. Luin ennen matkaamme kertomuksia siitä, että alueella voi olla sumuista eikä silloin kolmea siskosta näe. Sitä jännitin, että miten meille käy.
Anu/ Matkataan Mutkitellen
3.4.2020 at 20:05Näihin maisemiin sisältyy niin paljon muistoja; viimeinen soloreissuni suuntautui tänne ja seuraavan kerran olinkin sitten siellä tuoreena äitinä. Viime kesänä Blue Mountaneilla oli ilmeisesti tuhoutunut melko paljon metsää maastopaloissa mutta nämä maisemat onneksi näyttävät säästyneen.
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 19:01Kiitos Anu! Ihania muistoja sinulla Blue Mountainsin maisemista. Ennen matkaa mietittiin voiko sinne edes mennä metsäpalojen vuoksi, mutta nämä alueet olivat säästyneet.
Sandra
5.4.2020 at 09:04Onneksi lompakko löytyi!
Itse olin yllättynyt, että Three Sisters oli aivan siinä kylän kupeessa. Jotenkin odottelin, että sinne pitäisi patikoida pitkäänkin, mutta ei. Kun itse kävin, turisteja oli paljon erityisesti Intiasta ja Aasian maista.
Merja / Merjan matkassa
5.4.2020 at 19:11Kiitos Sandra! Äläpä muuta, lompakon katoaminen aiheutti kyllä aikamoisia sydämentykytyksiä. Three Sisters oli ns. hyvällä paikalla, kun sijaitsi aivan kylän lähellä. Toki niiden takia olisi voinut vähän patikoidakin.
Eetu
6.4.2020 at 12:06Aivan ihanan näköistä. Meilläkin on haaveena lähteä Austraaliaan. Auton vuokraus olisi näköjään ihan välttämätön, että näkee kaiken. Hassua että niin aikaseen menee ravintolat kiinni. Pitää näköjään varautua kaikkeen.
Merja / Merjan matkassa
6.4.2020 at 17:05Kiitos kommentista Eetu! Auton vuokraaminen kannattaa, niin pääsee omaan tahtiin kulkemaan ja tutustumaan esimerkiksi Sydneyn ympäristöön. Vasemmanpuoleinen liikenne toki aluksi jännitti, mutta aika nopeasti se alkoi sujumaan. Korkean sesongin aikaan ravintolat ovat todennäköisesti pidempään auki, mutta olimme liikkeellä paikallisten kesälomien päättyessä, jolloin aukioloja oli supistettu.