Leppoisaa lomailua trooppisessa Cairnsissa

Port Douglasissa vietetyn yön jälkeen ajoimme takaisin Cairnsiin ja palautimme auton lentokentälle. Matkan varrella pysähdyimme useamman kerran ottamaan valokuvia, koska Captain Cooks Highwayn maisemareitti näiden kahden kaupungin välillä on todella kaunis. Luin jostain nettiartikkelista, että sitä on kehuttu jopa yhdeksi maailman kauneimmista.

Hilton – Guest of the day

Lentokentältä otimme taksin hotelli Hiltoniin, jonne meillä oli kahden yön varaus – molemmin puolin Ison Valliriutan purjehdusta. Purjeveneeseen ei voinut viedä isoja matkalaukkuja, joten jättäisimme ne hotelliin ja sinne olisi helppo palata purjehduksen jälkeen illalla.

Koska oli vasta aamupäivä, emme odottaneet saavamme huonetta. Näin meille vastaanotossa ensin sanottiinkin, mutta kun aloimme pohtimaan ääneen pitäisikö varata vielä kolmaskin yö, vastaanottovirkailijan ilme kirkastui ja huone järjestyi meille saman tien. Saimme kuulla olevamme ”Guest of the day” ja saimme paremman huoneen kuin minkä olimme varanneet sekä viinipullon.

Olin liittynyt Hilton Honors -jäseneksi pari vuotta sitten Havaijilla, koska siellä huoneen langattomasta verkosta olisi muuten pitänyt maksaa erikseen. Jäseneksi liittyminen oli helppoa ja se onnistui sisäänkirjauksen yhteydessä. Kun nyt varasin Cairnsista hotellia mahdollisimman läheltä satamaa muistin Hiltonin jäsenyyden ja kaivoin jäsennumeron esiin. Guest of the day -konsepti oli minulle uusi, mutta tuli tämän reissun aikana tutuksi.

Valliriutalta palattuamme pääsimme taas hienoon merinäköalalla varustettuun huoneeseen hotellin 9. kerrokseen. Pääsimme loungeen nauttimaan illalla juomista sekä pienestä purtavasta. Luulimme myös, että aamiainen kuului samaan konseptiin, varsinkin kun asuimme hotellin ylimmässä kerroksessa. Se ei Cairnsin Hiltonissa kuitenkaan kuulunut, mutta saimme toisen aamupalan maksutta, kun ei sitä kukaan tajunnut meiltä laskuttaa.

Huone oli ihana. Ihastelimme merinäköalaa ja korkkasimme viinipullon, vaikka kello oli vasta puoli yksitoista aamupäivällä. Why not – lomallahan tässä oltiin!

Minkälainen kaupunki on Cairns?

Kun selvittelin etukäteen minkälainen kaupunki Cairns on ja mitä siellä voi tehdä, törmäsin useampaan otteeseen kommentteihin, ettei se paikkana ollut kovin ihmeellinen. Parin päivän kokemuksella voisin sanoa samaa.

Cairns on reppureissaajien suosiossa ja moni pitää sitä tukikohtana Isolle Valliriutalle suuntautuville retkille. Näinhän mekin teimme. Lähistöltä löytyy muitakin luontokohteita, joissa pääsee tutustumaan esimerkiksi maailmanperintölistalla oleviin sademetsiin.

Kaupunki vaikutti aika hiljaiselle, mutta se saattoi johtua ajankohdasta. Paikallisten lomat olivat ohi kuten oli myös kuumin turistisesonki. Yksittäisiä reppureissaajia tuli kadulla vastaan, mutta tungoksesta ei voinut puhua. Iltaisin kaduilla oli enemmän elämää.

Ilmasto Cairnsissa on ihana ja kunnon lämpötiloista mekin saimme nauttia. Toki siinä on myös varjopuolensa. Kaupungissa ei jaksa paahtavassa helteessä pitkiä matkoja kävellä, vaan mieli halajaa veden ääreen.

Samoilimme katuja pitkin ja kun kaipasimme taukoa, istahdimme terassille syömään, nauttimaan virvokkeita ja ihan vaan katselemaan ihmisiä. Irkkupubin terassilla kuuntelimme salaa kun Jenkeistä Sydneyyn ja sieltä myöhemmin Cairnsiin muuttanut nainen kertoi elämästään turistipariskunnalle. Hänen mielestään maailmassa ei parempaa paikkaa ollut.

Cairns Lagoon – kaikkien yhteinen uima-allas

Vaikka Cairns sijaitsee meren rannalla, kaupungista ei löydy kunnollista uimarantaa. Vilvoittelemaan pääsee kuitenkin Cairns Lagooniin, joka on yleinen uima-allas rannan läheisyydessä. Kävelimme ensimmäisenä päivänä laguunille ja seuraamme lyöttäytyi paikallinen vanhempi mies, joka turinoi kanssamme pitkän tovin. Häneltä kuulimme muun muassa, että laguunin vesi tulee merestä. Siitä poistetaan suola, lisätään klooria ja sen jälkeen se onkin uimakelpoista.

Cairns Lagoonin lisäksi uimme ja vietimme aikaa hotellin altaalla. Lämpömittari näytti reippaita lukemia, jotka pyörivät +35 nurkilla. Auringonpaahteessa ei kauaa jaksanut katuja tallustella. Iltaisin ihmettelimme valtavan lepakkolauman lentoa. Aluksi luulimme, että ne ovat lintuja, koska näyttivät siltä kauempaa katsottuna. Lähempi tarkastelu kameran zoomin avulla paljasti ne lepakoiksi.

Viimeinen lomapäivä Cairnsissa

Cairnsissa vietimme yhteensä kaksi kokonaista päivää ja yhden illan. Välissä teimme purjehdusretken Isolle Valliriutalle, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Viimeiselle päivälle mietimme ensin jotain saariretkeä, mutta emme tehneet etukäteen varauksia. Mietimme sitä, huvittaako lähteä takaisin merelle Valliriutalla snorklailun ja uimisen jälkeen.

Pohdimme myös sademetsäretkiä, mutta loppujen lopuksi emme lähteneet minnekään. Pieni reissuväsymys alkoi painaa ja päätimme viettää viimeisen lomapäivän rennosti ilman sen suurempia suunnitelmia.

Kävelimme aamupäivällä laguunille uimaan ja jatkoimme myöhemmin pulikointia hotellin uima-altaalla. Illalla lämpötilan vähän laskiessa jaksoi paremmin kävellä kaupungilla ja tehdä viimeisiä tuliaisostoksia. Pyörähdimme yömarkkinoilla, mutta tavaran paljous alkoi lopulta ahdistamaan emmekä jaksaneet siellä pitkään pyöriä.

Venesataman ravintolat näyttivät viihtyisiltä ja yhteen niistä päädyimme illalliselle. Ihmetellen katselimme, kun naapuripöydässä vedettiin isoja ribsiannoksia. Minun vatsaani olisi niistä mahtunut ehkä 1/10, mutta isot miehet vetelivät rasvat suupielistä tirskuen lautaset tyhjäksi.

Kun palasimme illan pimetessä hotellille, yritin painaa mieleeni miltä trooppinen lämpö tuntuu iholla. Tiesin, että Suomessa odottaisi kylmä maaliskuinen sää ja auringon lämpöä saisi odottaa monta kuukautta. Enpä silloin tiennyt, miten maailma muuttuisi koronan myötä ja ulkomaanmatkat jäisivät vain haaveeksi. Ehkä oli hyväkin, etten tiennyt.

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Nelson Bay – delfiinejä, vuoria ja auringonlaskuja
Hunter Valley – vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle
Australia – autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Port Douglas – muutakin kuin unelias pikkukylä