Karibian risteily – retkipäivä Jamaikalla

Kaupallinen yhteistyö: Elämys Cruises

Heräsin tuulen ujellukseen, joka kuului hyttimme parvekkeelta. Vilkaisin kelloa ja se oli vasta kuusi. Aikaeron vuoksi olimme joka aamu aikaisin hereillä. Iltaisin ei silmät meinanneet pysyä auki millään. Kävimme varhaisella aamiaisella ja seurasimme sen jälkeen parvekkeelta Ocho Riosiin rantautumista.

Oli kolmas risteilypäivä. Ensimmäisenä päivänä kävimme Bahamalla ja sen jälkeen seurasi meripäivä. Bahamaan tutustuimme omin päin, mutta Jamaikalle olimme varanneet varustamon järjestämän retken. En oikeastaan edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Oletin, että laivayhtiö järjestää parhaimmat ja laadukkaimmat retket. Voi miten väärässä olinkaan!

Jamaika | Ocho Rios – saarikierros

Kahdeksan aikaan menimme teatterille, jossa meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan mille retkille olimme menossa. Poistuimme laivasta oman ryhmän kanssa ja satamassa tapasimme paikallisoppaamme. Saarikierrokselle lähti yhteensä 20 hengen porukka.

Oppaaksi saimme Melodyn. Hän opasti meidät parhaat päivänsä nähneen pikkubussin luo. Tulevasta retkestä tiesin vain, että teemme saarikierroksen ja pysähdymme jonnekin maistelemaan rommia. Retket varattiin laivan omasta appista ja se tarjosi niukasti tietoa mitä ne sisälsivät. Kun pääsimme bussiin paikoillemme, kysyin oppaalta missä kaikkialla kävisimme. Hän kertoi suurpiirteisesti retken kohokohdat ja vielä siinä vaiheessa ne kuulostivat hyviltä.

Ocho Rios on rannikkokaupunki, joka on tunnettu luontokohteistaan. Ajattelin, että kävisimme katsomassa näitä kohteita saarikierroksen aikana. Suuntasimme kuitenkin ensin St. Ann’s Bay kirjaston eteen, jonka pihassa oli Marcus Garveyn patsas. Garvey oli Ocho Riosin tunnetuin asukas. Hän syntyi St. Ann’s Bayssa vuonna 1887 ja opittuaan setänsä oppipoikana painajaksi, hän muutti Kingstoniin vuonna 1906. Garvey oli tunnettu lukuharrastuksestaan, joten patsas kirjaston edessä oli sopiva kunnianosoitus hänelle. Katselimme patsasta bussin ikkunasta ja jatkoimme matkaa.

Seuraava kohde oli The Lady of Perpetual Help Church. Ajattelin, että menisimme katsomaan sitä lähempää ja kenties pääsisimme kurkistamaan sisälle. Kun opas kehotti taas ottamaan kuvat bussin ikkunasta, kysyin eikö saa mennä ulos. Eihän ikkunan läpi kovin kummoisia kuvia tule. Opas meni hämmentyneen näköiseksi. Kukaan ei kai aikaisemmin ollut kirkosta niin kiinnostunut, että olisi halunnut sitä lähempää katsoa. Hän neuvotteli hetken kuskin kanssa ja pääsin katsomaan kirkkoa lähempää. Kaikki muut jäivät bussiin ja lähes tunsin muiden katseet selässäni.

Teimme vielä lyhyen epämääräisen ajelun ennen kuin ajoimme Oceans on the Ridge -ravintolan luo. Jamaikalaista ruokaa tarjoava ravintola ei kuitenkaan ollut syy miksi sinne menimme, vaan upeat näköalat, jotka avautuivat kukkulalta merelle. Hetken aikaa saimme kävellä ja katsella maisemia. Paikalla oli lukuisia myyjiä ja heidän taskuistaan olisi löytynyt varmasti vaikka mitä nautintoaineita.

Rommin maistelua

Saarikierros oli iso pettymys, mutta toivoin, että rommin maistelu pelastaisi tilanteen. Ajoimme Reggae Hill -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee White River -joen varrella. Alue oli kauniin vehreä. Värikkäät kukat ja satavuotiaat puut varjostivat istuinryhmiä, joita oli sijoiteltu sinne tänne. Drinkkien lisäksi siellä olisi voinut syödä ja tehdä ostoksia pienessä myymälässä.

Paikka oli kaunis, ja kävelimme aluksi ympäriinsä katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyisi. Opas katosi saman tien jonnekin, ilmeisesti järjestelmään rommin maistelua ja drinkkikoulua. Paikka oli lopulta aika nopeasti katseltu läpi. Opasta odotellessa katselimme toisen ryhmän kellumista isoilla uimarenkailla jokea pitkin. He lipuivat rauhallisesti eteenpäin ja meno näytti mukavalle. Alkoi melkeinpä harmittamaan, ettei oltu mukana.

Opas tuli vihdoin ja pahoitteli, että toisen ryhmän vuoksi jouduimme odottamaan vuoroamme. Maistelimme neljää rommia, joista vahvin oli 63 %. Osa niistä oli hyviä, mutta vahvoista en pitänyt. Sen jälkeen ohjelmassa oli drinkkikoulu. Käytännössä se tarkoitti sitä, että katsoimme kun opas sekoitti rommipohjaiset juomat. Ryhmästä valittiin kaksi henkilöä, jotka osallistuivat oppaan kanssa juoman sheikkaukseen. Sen jälkeen saimme maistella pienistä shottilaseista juomaa.

Juomien jälkeen meille jäi aikaa tehdä ostoksia. Mukaan lähti Bob Marley t-paita, jonka korkkasin myöhemmin kesällä festareilla. Ostettiin myös pullo rommia. Kotimatkalla meidät vietiin vielä paikalliseen ostoskeskukseen, jossa sai ostaa matkamuistoja.

Olimme takaisin laivalla jo yhden maissa, koska kyseessä oli puolipäiväretki. Menimme lounaalle ja sen jälkeen nauttimaan hiljaisesta allasalueesta.

Olin retkeen todella pettynyt. Olisin kaivannut saarikierrokselle monipuolisempaa ohjelmaa. Kuten alussa mainitsin, Ocho Riosissa on kauniita luontokohteita kuten vesiputouksia. Niissä vierailu olisi miellyttänyt enemmän kuin patsaiden ja kirkkojen katselu bussin likaisten ikkunoiden takaa. Romminmaistelu pelasti vähän tilannetta, mutta sielläkin oli turhaa odottelua.

Mitä tekisin toisin? Valitsisin jonkun toisen retken tai ottaisin satamasta taksin alle ja kiertäisin ne nähtävyydet, jotka oikeasti kiinnostaisivat. Jälkimmäisessä toki se riski, ettei taksien luotettavuudesta ja turvallisuudesta täyttä varmuutta ja jos myöhästyisimme, ei laiva odottaisi.

Oletko sinä osallistunut retkelle, joka on ollut täysi pettymys?