Matkabloggaajan syksyn kirjavinkit

Lukeminen on ihanaa. Olen tykännyt kirjoista ja lukemisesta jo pikkutytöstä lähtien. Muistan vieläkin miten kirjastossa käynnit olivat yksi viikon kohokohdista. Uutta luettavaa piti lähteä hakemaan lumisateessa lauantaina vaikka polkupyörällä. Kirjastosta palasin aina kassi täynnä kirjoja.

Lukeminen on viime vuosina harmikseni jäänyt muiden askareiden alle, mutta kesällä pääsin taas rakkaan harrastuksen pariin. Löysin kirjastosta muutamia kivoja kirjoja, joista ajattelin nyt vinkata teillekin. Vinkkilistalle pääsi myös vanhempia suosikkeja, jotka eivät mahtuneet mukaan viime kesän kirjavinkkeihin.

Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset

Tämä kirja tarttui mukaan kirjaston uutuushyllystä. Laina-aikaa sillä oli vain viikko ja kun sivuja oli yli 500, olin aluksi epäileväinen ehdinkö lukea sitä ajoissa. Ensimmäiset sata sivua menikin kirjan lukuisiin hahmoihin tutustuessa ja tarina tuntui junnaavan paikallaan. Olin jo aikeissa luovuttaa, mutta onneksi jatkoin. Koska kun juonittelut pääsivät kunnolla vauhtiin, ei kirjaa olisi malttanut laskea käsistään.

Kirja kertoo newyorkilaisesta Rachelista, jonka poikaystävä Nicholas pyytää häntä kesäksi kotikonnuilleen Singaporeen. Siellä on tarkoitus osallistua Nicholaksen parhaan kaverin häihin ja tavata ensimmäistä kertaa miehen sukua. Nicholas ei ole kuitenkaan muistanut kertoa, että hänen perheensä on upporikas ja sen lisäksi hän on yksi Singaporen tavoitelluimmista poikamiehistä. Rachel joutuu aikamoiseen pyöritykseen, kun sekä Nicholaksen äiti että entiset tyttöystävät yrittävät laittaa kapuloita rattaisiin ja rikkoa nuorenparin suhteen.

Harvoin tulee aasialaisista miljönääriperheista luettua, joten heidän elämäntyylinsä kuulostaa aika uskomattomalta. Ihmettelyn lisäksi kirja herättää ikävän Singaporeen ja sen herkullisiin ravintoloihin. Se mikä aiheutti ärsytystä oli valtava määrä hahmoja ja aluksi oli vaikea pysyä mukana kuka on kuka. Sen helpottamiseksi kirjan ensimmäiselle aukeamalle oli tehty sukukaavio, josta pääsi tarkistamaan sukulaissuhteet.

Rauli Virtanen: Reissukirja

Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen ei esittelyjä kaipaa. Hänen kirjansa on hieno nojatuolimatka maailman eri maihin. Kirja alkaa lapsuuden telttaseikkailuista ja siitä tarina alkaa vyörymään rahtilaivalla kohti Brasiliaa. Kansien väliin mahtuu myös vaarallisia tilanteita, väkivaltaa sekä vatsan kurinaa kun palkkashekkiä ei kuulu.

Ristiriitaa herättää kuitenkin toisten matkalijoiden arvostelu ja hieman ylimieliseksi kohoava asenne kirjan loppua kohden. Jos ne jättää huomioimatta, on kirja varsin viihdyttävää luettavaa.

Nura Farah: Aavikon tyttäret

Aavikon tyttäret kertoo Khadijasta, joka asuu veljensä ja äitinsä kanssa leirissä Somalian aavikolla. Khadijasta on epäreilua, että veli saa juoda viimeiset maitotilkat, kun oma vatsa kurisee nälkää. Äiti myös keksii pojasta sankaritarinoita muiden leiriläisten iloksi, jotka eivät aina edes pidä paikkaansa. Kaikesta huolimatta Abdi on hänelle rakas veli, jota hän tarvittaessa myös puolustaa. Kun veli kuolee myrkyllisen käärmeen puremaan, tukeutuvat äiti ja tytär leirissä yhä tiiviimmin toisiinsa.

Kirjassa eletään 1950-luvun puoliväliä ja tarinan edetessä Khadija kasvaa pikkutytöstä aikuiseksi naiseksi ja äidiksi. Elämä aavikolla paimentolaisleirissä on karua ja pitkän kuivankauden aikana nälkää näkevät niin ihmiset kuin eläimetkin.

Islamin usko on kirjassa vahvasti mukana. Leirin naiset eivät anna Khadijan äidin surra rauhassa miestään, joka menehtyi kamelivarkaiden hyökättyä leiriin. Sureminen aiheuttaa heidän mukaansa kärsimystä miehelle tuonpuoleisessa. Kirjassa käsitellään myös tyttöjen silpomista ja kaikista herkemmille en suosittele kyseisen kohtauksen lukemista.

Katy Colins: Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa

Katy Colinsin kirjoihin törmäsin kirjastossa, kun etsin luettavaa kesälomareissulle. Mukaani tarttui sarjan ensimmäinen ”Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa”. Kannessa luvattiin romantiikkaa ja komediaa Bridget Jonesin tyyliin. Enempää ei tarvittu. Kirja lähti kanssani Kroatiaan.

Matkan aikana en ehtinyt kirjaa avata kertaakaan, mutta koska kansi lupaili niin paljon, halusin lukea sen reissun jälkeen. Kesämökin terassilla pääsin kirjan päähenkilön Georgian mukaan ryhmämatkalle Thaimaahan, jonne hän lähti parantelemaan sydänsurujaan. Sulhanen oli tehnyt katalan tempun ja jättänyt Georgian juuri häiden kynnyksellä. Georgia päätti ettei jää kotiin suremaan, vaan lähtee matkalle, koska sitä hän on aina halunnut.

Matkan alku ei lupaa hyvää ja useampi asia menee ryhmämatkalla pieleen. Georgia päättää irtaantua ryhmästä ja lomailee loppumatkan yksin. Siellä hän kohtaakin elämänsä miehen.

Kirja on hauska lukuelämys romanttisista komedioista sekä Thaimaasta pitäville. Ilokseni huomasin, että sarja jatkuu kahdella jatko-osalla, joissa seikkaillaan Intiassa ja Chilessä. Kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, mutta jos luet koko sarjan kronologisessa järjestyksessä, se auttaa ymmärtämään taustoja paremmin.

Martin Lukes with Lucy Kellaway: Who moved my BlackBerry?

Jos kaipaat kevyttä ja hauskaa luettavaa, suosittelen lämpimästi tätä englanninkielistä kirjaa. Olen lukenut sen useita vuosia sitten ensimmäisen kerran, mutta toisellakin kerralla se jaksoi naurattaa. Kirjan tarina kulkee eteenpäin toimiston pomon Martinin sähköpostien ja tekstiviestien muodossa. Niitä sinkoilee niin vaimolle, työkavereille, sihteerille, rakastajattarelle ja lapsille. Kuten arvata saattaa, viestit eivät aina päädy oikeille ihmisille ja siitäkös soppa syntyy.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Auschwitzin tatuoija on pysäyttävä tositarina Lale Sokolovista, joka oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vankina. Hänen tehtävänään oli tatuoida numeroita toisten vankien käsivarsiin. Lale tapaa tatuointijonossa Gitan, johon hän rakastuu samantien.

Kirja on uskomaton selviytymistarina kahdesta nuoresta, joiden kohtaaminen ajoittuu yhteen järkyttävimmistä ajanjaksoista maailmassa. Keskitysleirillä kuka tahansa saattoi johtua silmätikuksi ja hänet teloitettiin saman tien. Kirjaa lukiessa pelkäsin koko ajan nuorenparin puolesta sekä ettei kukaan löydä Lalen salaisia ruokapiiloja.

Tarina on kirjoitettu ensin elokuvakäsikirjoitukseksi. Sen johdosta leikkaukset eri tapahtumiin käyvät nopeasti ja tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Tämä kuuluu myös niihin kirjoihin, joita ei malttaisi laskea käsistään, kun sen on aloittanut.

Pirkko Lindberg: Maailmanmatka

Kirjaston poistolaarista tarttui mukaan kirja Pirkko Lindbergin 90-luvulla tekemästä maailmanympärimatkasta. Matkaa hän taittoi ekologisesti junilla, busseilla ja laivoilla. Sen aikainen matkustustyyli sopi hyvin tämän päivän suosituksiin matkustamaan ”maata pitkin”. Vaikka ilmastonmuutos ei ollut 30 vuotta sitten tapetilla samalla tavalla kuin nyt, kirjassa Lindberg toteaa olevansa surullinen mitä me teemme ”tälle ihanalle maapallolle”.

Tarina kuljettaa maasta ja kulkuneuvosta toiseen jouhevasti. Matkan varrella tapaa uusia ihmisiä ja kaikenlaista kummaa tapahtuu. Ne ovat tämän kirjan suola.

Kirja on kuvitettu Lindbergin omilla piirroksilla sekä muutamilla valokuvilla, jotka kuvaavat hänen matkan varrella  tapaamiaan ihmisiä. Oli kiva lukea tutuista paikoista sekä uusista kohteista, jotka ovat omalla ämpärilistalla.

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Myönnän, että valitsen kirjoja luettavaksi melko usein kannen perusteella. Niin kävi tälläkin kertaa. Myrskyn sisaren kannessa on kaunis norjalainen maisema ja kun takakansikin herätti mielenkiinnon, niin kirja lähti mukaan. Eikä tarvinnut katua.

Myrskyn sisar on osa seitsenosaista sarjaa, jossa jokaisessa seurataan yhden sisaren tarinaa. Heitä on yhteensä seitsemän ja tämä oli kirjasarjan toinen osa. Kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, koska ne alkavat kaikki samasta hetkestä.

Myrskyn sisar on Allyn tarina. Hän on ammattilaispurjehtija ja on aloittamassa juuri maailman vaarallisinta purjehduskisaa, kun hän saa viestin adoptioisän äkillisestä kuolemasta. Miljardööri-isä on jättänyt jokaiselle sisarelle kirjeen, jossa on vihje kunkin taustasta. Ally menee vihjeen perässä Norjaan ja siellä hän kuulee yli sata vuotta eläneestä Annasta, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Miten Anna liittyy häneen?

Kirjassa kuljetaan menneisyydessä ja nykyisyydessä rinnakkain ja eri palat alkavat pian loksahdella paikoilleen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sen kuvaukset Norjan upeista maisemista aiheuttavat matkakuumetta siihen suuntaan. Myrskyn sisar herätti myös vahvan mielenkiinnon sarjan muita kirjoja kohtaan.

Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Paljasta kommenttikentässä omat suosikkisi.