Krabi – päiväretki Railay Beachille

Kahlaamme rantavedessä kohti pitkähäntävenettä. Astun kannelle, joka on liukas monien märkien kenkien jäljiltä. Horjahdan, mutta saan tasapainon pidettyä, etten lennä pitkin pituuttani veneeseen. Kun muut matkustajat ovat kyydissä, kaivan repusta kameran ja ojennan sen miehelle. ”Ota minusta nopeasti kuva veneen keulassa”, supatan ja samalla kompuroin kohti keulaa. Venekuski komentaa minut samantien pois, koska meidän pitäisi päästä lähtemään ja seisominen keulassa on turvallisuusriski. Palaan omalle paikalle ja sovimme miehen kanssa, että kun olemme Railaylla, otetaan siellä kuvat. Kun pääsemme merelle, ohitsemme kiitää toinen pitkähäntävene, jonka keulassa nuori mies seisoo ja ottaa kuvia. Kyseisen veneen kuski ei taida turvallisuudesta piitata.

Railay Beach melkein jäi näkemättä

Venematka Ao Nangin rannasta Railay Beachille kestää noin 15 minuuttia. Vaikka Railay sijaitsee mantereen puolella, sinne ei pääse muuten kuin veneellä. On meidän viimeinen lomapäivämme Krabilla ja Railayn reissu jäi melkein tekemättä. Ensimmäisellä lomaviikolla emme pitäneet mitään kiirettä, koska aikaahan oli yllin kyllin ja ajattelimme, että kyllähän sinne Railaylle ehtii. Toisella viikolla meidän ja Railayn väliin tuli Pabuk-myrsky. Menimme aamulla ostamaan lippuja veneeseen, mutta niiden myynti lopetettiin turvatoimenpiteenä. Pahin myrskyrintama ei silloin ollut vielä ehtinyt Krabille, mutta varotoimina kaikki veneliikenne saarille sekä myös Railaylle peruttiin. Pabuk ei lopulta niin voimakkaasti iskenyt Krabille, mutta kovan aallokon vuoksi veneet pidettiin maissa pari päivää. Meidän viimeisenä lomapäivänä veneliikenne jälleen avattiin ja parin päivän karenssin vuoksi ihmisiä oli jonoksi asti lipputiskillä.

Olemme Railaylla puoli yhdeksän aikaan aamulla. Rannalla on vielä väljää ja voi etsiä itselleen mieluisan paikan, minne pyyhkeensä levittää. Pitkähäntäveneet kuljettavat taukoamatta lisää ihmisiä ja hetken kuluttua ranta alkaa täyttymään. Hietikolla odottelee porukkaa matkalaukut käsissä kyytiä toiseen suuntaan. Railay ei ole pelkkä ranta, vaan se on kuin pieni kylä bungalow-majoituksineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Mereltä päin katsottuna rakennuksia ei huomaa, koska ne ovat puiden takana piilossa.

Aurinko pälyilee pilvien takana piilossa, mutta kun se hetken päästä astuu esiin täydellä voimallaan, tekee mieli siirtää ranta-alustaa varjoisampaan paikkaan. Kauaa emme jaksa maata paikoillamme vaan käymme vuorotellen kävelemässä, toisen vahtiessa sillä aikaa tavaroita. Yritän keskittyä äänikirjaan, mutta nyt on niin paljon muita ärsykkeitä lähellä, ettei siitä meinaa tulla mitään. Käyn ostamassa kookoksen 60 bathilla. Hörpin kookosvettä ja hiki valuu noroina kasvoja pitkin. Pilvet ovat väistyneet ja aurinko porottaa kuumasti. Ihmisiä alkaa olla rannalla niin paljon, että meidän viereen tuleva kaveri on melkein iholla kiinni levittäessään omaa pyyhettään hiekalle. Tunnen oloni epämukavaksi ja alan kaivata takaisin kotirannalle Ao Nangiin. Vaikkei se mikään paratiisiranta olekaan, niin siellä ei ihan iholle tulla.

Lounastarjoilu ei pelaa

Bikiniasuisten turistien lisäksi rannalla kävelee kavereita kiipeilyköydet ja muut vermeet olkapäillä. Railay onkin kiipeilijöiden suosiossa upeiden kallioiden ansiosta. Jos kiipeilytaidot ovat vielä vaillinaiset, voi Railaylta palkata kiipeilyopettajan. Päätämme syödä lounasta Railaylla ja palata sen jälkeen takaisin Ao Nangiin. Keräämme tavaramme ja lähdemme kävelemään kohti ruokapaikkoja. Istuudumme ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan, mutta kukaan ei halua palvella meitä. Tiskin takana häärää kaksi huivipäistä naista, mutta he eivät luo meihin katsettakaan. Hetken aikaa istuttuamme päätämme etsiä ravintolan, josta saa palvelua. Kävelemme eteenpäin seuraavaan ravintolaan. Tarjoilija ohjaa meidät pöytään ja tulee hetken kuluttua kysymään mitä haluamme syödä. Kun hän kuulee, että ottaisimme pizzaa, hän pudistaa päätään ja kertoo pizzauunin olevan rikki. Päätämme katsoa vielä rannan muut lounaspaikat, mutta vastassa on lähinnä tyhjillään olevia ravintoloita, jotka eivät näytä kovin houkuttelevilta. Päällystetyn polun  varrella on myös paljon baareja, jotka avaavat ovensa illansuussa. Makeahko tuoksu haisee ilmassa. Baareista taitaa saada muutakin kuin olutta.

Koska lounaan syöminen Railaylla ei onnistunut, hyppäämme pitkähäntäveneeseen ja palaamme takaisin Ao Nangiin. Railay beach jättää ristiriitaiset ajatukset. Paikkana se on kaunis ja aamulla ennenkuin satapäinen ihmisvyöry valloitti rannat, siellä oli viihtyisää. Moni Railaylle sydämensä menettänyt kertookin rannan olevan parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun veneet ovat kuljettaneet viimeisetkin päiväretkeläiset pois. Rannalle kokoonnutaan katselemaan tähtitaivasta ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Sellaista Railaysta minäkin pitäisin <3

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Saarihyppelyä Krabilla – Hong Island
Krabi – neljän saaren retki pikaveneellä
Väärällä retkellä Thaimaassa

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.